Joulu meni jo

Joulu tuli ja meni. En saanu 100 päivitystä ennen joulua tehtyä. 40 kuitenkin. Ei se niin paha ollut. Nyt voin julkaista kuvat lahjatekemisistä. Tein 4 villasukat ja kahdet lapaset.

 Tässä on nuorimman kummien sukat. Batman sukkien ohje on joskus otettu jostain pinterestin kuvasta ja pinkit sukat on saatu idea joskus jonkun jalassa olleista sukista. 

Keskimmäisen kummitäti sai tällaiset lapaset ja ensimmäisen kummisetä sai mustalla pohjalla. Ohje on Marttojen lehdestä 5/19. 

Päivitänn myöhemmin ne kaksi muuta villasukka paria. Hyvää loppuvuotta. 

Viikko jouluun

Viikko jouluun. Lahja käsityöt tehty 3/8. Taitaa jäädä 4/8:aan. Sunnuntaina olin siskojen kanssa joululahjaostoksille. Melkein kaikki lahjat siis ostettu,vielä kerran pitää päästä ilman lapsia kauppaan. 

Joulusiivous aloitettu. Alotin viime viikolla. Ensin siivosin yläkerran. Sielä on meidän makuuhuoneet ja olen huono siivoamaan yläkertaa. Mutta nyt se on taas siivottu ennen joulua. Alakerrassa on 7 huonetta plus pesuhuone ja sauna. Olen nyt siivonnut leikkihuoneen kokonaan ja laittanut sinne joulua poikien kanssa. Niin kutsuttu toimisto on sellainen ikuisuusprojekti. Toimistossa on mm. isännän tietokone ja minun ompelunurkkaus.  Ja koska se on ns. ylimääräinen huone, sinne aina vain kasataan kaikki tavarat. No se on nyt melkein siivottu. Tällä hetkellä menee päivä per huone siivoamiseen.

7 yötä jouluun! 

Piparkakkutalo

Joulun perinteisiin kuuluu piparkakkutalo. Olen sen rakentamisessa vielä sen verran huono, että teen mieluummin pieniä muutaman, kun yhen ison.

Meillä on myös maailman parhaat naapurit. Pari naapurin isäntää käy aina kilvan auraamassa meidän pihaa, joten olen ottanut tavaksi antaa heille jonkin itsetehdyn joulu muistamisen. 

Enää 12 yötä jouluun! 

Joulukuu

Muutamana päivänä olen jo kirjoittanut tänne tekstin, mutta jos olen yrittänyt lisätä siihen kuvan, koko teksti on kadonnut. Ja mun hermot ei kestä rakkineitten kanssa tappelua.

Nyt on joulukuu ja ihanaa! Viime viikolla oli vaihtelevaa säätä: välillä satoi, välillä satoi kovin ja toisinaan satoi kaatamalla. Koska oli ihan kamalan märkää oli pimeän aikaan todella pimeää. Sitten tuli kuiva keli, oli heti pimeälläkin selkeämpää. Nyt oli muutaman päivän lunta, niin oli ihanan valoisaa. Tänään taas oli plussa aurinko, niinku sanoin, joten on taas pimeällä pimeämpää. Ihan pimeää tekstiä tulee nyt. Mutta jouluksi on luvattu lunta. Sää ennustuksiin en luota, mutta toivotaan parasta.

20 päivää jouluun.

Syksy vs talvi

Alkaakin olla taas edellisestä kirjoituksesta. Tänään oli syksyn viimeinen lavis ja onhan sitä jo syksykin niin pitkällä, että joulukuu alkaa sunnuntain. Hoksasin viime viikolla, olisiko ollut keskiviikko, että tämän viikon sunnuntaina on joulukuun ensimmäinen päivä..

Joka päivä vain on sellainen inhottava syksyinen keli, pimeää, harmaata ja märkää. Kunhan olisi edes kuivaa, nii ei olisi niin kamalan pimeää, mutta se olisi vielä parempi, jos olisi lunta. Nyt mennään vielä syyskuukautta, joten luotan sunnuntaihin tai edes ensi kuuhun.

Viime vuonna halusin nähdä jonkin joulu leffan ja rekisteröidyin netflixiin joulun alusajaksi. Se osoittautui kuukauden ilmaiseksi kokeilukuukaudeksi ja tänä vuona päätin kokeilla saman. Ja nyt olen koukussa frendeihin. Se on mukavaa katsottavaa samalla kun neuloo joululahjoja.

Pääsin kuin pääsinkin kouluun! 

26 päivää jouluun! 

Uudet kujeet

Isänpäivänä menimme minun papan luokse ja kun pääsimme pihalle jäi puhelimeni auton oven väliin. Taitolaji? Kyllä. Ja näyttö säpäleiksi. Kaksi panssari asia olen saanut rikki ja viimeisin kun meni rikki, en enää muistanut ostaa uutta. Ei auttanut muu, kuin ottaa väliaikaisesti miehen vanha puhelin. Latasin siihen vain ne muutat tärkeimmät sovellukset. Kävimme perjantaina näyttämässä sitä mun puhelinta huollossa, mutta se olisi maksanut niin paljon, ettei kannattanut melkein kaksi vuotta vanhasta puhelimesta maksaa niin paljoa.

Olen jo aiemmin syksyllä hakenut kouluun ja nyt olin soveltuvuutta testaavassa haastattelussa. Tuntui, että se meni huonosti ja olen sitä nyt kaksi vuorokautta miettinyt. No se ei auta asiaa, ja jos en pääse kouluun niin sitten en pääse. Mutta se silti harmittaa tällä hetkellä. 

Tänään sitten mies halusi helppottaa oloani. Hän kävi ostamassa yllätyksenä mulle uuden puhelimen ja panssarilasin. Ihana mies. Tapasin myös siskoani ja sain puhuttua siitä haastattelusta, nii sain sitäkin hieman purettua. Eli tänään ilta on ollut viikonlopun paras hetki.

Muutamat jouluvalot, jotka olen jo laittanut ovat jotenki lohdullisia pimenevissä illoissa. Joulu tulee. Toinen mikä on ihana joulun lähestymistä tarkoittava merkki on maustekutsut. Olen jälleenmyynyt mausteita jo 8 vuotta ja sesonki on aina näin ennen joulu lokakuusta alkaen. Ja se mausteiden esittely, myynti ja lajittelu on ihanaa, koska tiedän joulun tulevan.

Enää 37 yötä jouluun! 

Bujoilu

Alkaa aiheet olla loppu. No alotiin taas bujoilun. Bujo on vihko, joka toimii muistikirjana, kalenterina, päiväkirjana ja ties minä. 

Haluisin saada sen bujon näyttämään hienolta ulkoa ja eritoten sisältä. Mutta...käden ja silmän yhteispeli ei toimi. En osaa pirtää, maalata tai tehdä muuta pikkutarkkaa, jossa pitäisi saada ns. visuaalisesti hieno. Ei onnistu ikinä. Aina muutaman vuoden välein yritän uudestaan kokeilla piirtämistä tms. mutta koskaan se ei onnistu, eikä mulla riitä into tai kärsivällisyys harjoitteluun, niin se jää taas.

Olen kerran aiemmin aloittnut bujoilun, ja se lopahti, koska, no unohdin käyttää sitä, mutta myös koska siitä ei tullut niin hienoa kuin olisin halunnut, joten se jäi kahdeksi vuodeksi syrjään. Nyt yhtenä iltana puhuttiin bujoilusta ja hän kertoi työkaverinsa bujoilevan. Päätin taas kokeilla. Tällä kertaa päätin, etten edes yritä tehdä siitä hienoa, vaan teen. Teen sen listoina, listojen tekemvisessä olen hyvä. 

 45 päivää jouluun!

Vuosi

Ei ihme, että päivät kuluvat nopeasti, koska vuosikin menee nopeasti. Tänää meidän nuorimmainen täytti vuoden. 

Onkin mennyt monta päivää edellisestä päivityksestä. Lauantaina oli pyhäinpäivä. Minä en liiemmin hallowenista perusta, ja ainoa miten sitä juhlin onkin ne viime viikonlopun möröjuhlat. On meillä myös portinpielessä vesimeloni- ja kurpitsalyhdyt. Mutta siis hautausmaahulluna kävimme pyhäinpäivänä parilla hautausmaalla.  Olisin toki keksinyt monta muutakin hautausmaata, joilla käydä, mutta miehelläni oli sateesta kiire kotiin tekemään koulutehtäviä. Ensimmäistä kertaa koskaan kävimme illalla pimeään aikaan. Toinen hautausmaista oli pienempi ja toinen isompi. Ja pakko myöntää, että se isompi oli kyllä vaikuttava niiden kynttilöiden kanssa.

Viime vuonna pyhäinpäivän aamusta jo minulla oli supistuksia. Ja nuorimmainen syntyi seuraavana yönä sunnuntai puolella klo 1.05, raskausviikolla 40+0. Mutta silloinkin kävimme useammalla hautausmaalla, vaikka vähän supistelikin. Mutta kunnon supistukset alkoivatkin sitten iltayhdeksän jälkeen. No se on eri tarina sitten 😅 

50 päivää jouluun!

Marraskuu

Ensi kuussa on joulu. Enää pitää elää marraskuu. Mieheni ei tykkää jouluhömpötyksestä ennen joulukuuta, mutta usein olen "luvan kanssa" ensimmäisestä adventista saanut laittaa jo enemmän joulua. Mutta tänä vuonna ensimmäinen adventti on joulukuun puolella, nii ei paljoa auta. 

Onneksi tässä kuussa on pyhäin päivä, syy käydä haudoillaa (liittyy joulun hehkutukseen), nuorimman synttärit ja isänpäivä. Kyllä sitten jo alkaa olla aika lähellä joulun laittaminen. 

53 päivää jouluun!

Kaurapuuro

Rakastan syömistä. Olenkin sanonut, että elän syödäkseni, en syö elääkseni. En ole kulinaristi, enkä tykkää mistään ihmeellisistä ruuista. Toki syön eri maiden ruokia, mutta jos kotiruuassa alkaa kikkailemaan, en yleensä ole niin otettu kuin jos on ihan peruskotiruokaa. 

Laivalla käyn aina seisovassa pöydässä. Jouluruoka on eniten valitettu ruoka, koska sitä syödään niin kauan. Ei haittaa mua! Saan syödä kaikkia ihania makuja ja nam. Koko ajan marraskuusta tammikuuhun asti syön jouluruokaa aina, kuin vain mahdollista.

Kaurapuuro on maailman parasta. Olemme syönyt kaurapuuroa melkein joka aamu aamupalaksi siitä asti, kun keskimmäinen täytti puoli vuotta ja alkoi syödä puuroa. Se onkin sitten "parempi aamupala", jos syömme leipää. Esikoinen aina valittaa, kun on puuroa, mutta kun hän yksi aamu oli mummilassa ja mummi kysyi aamupalatoiveita, niiin se oli puuro. 

Keitän aamulla puuron veteen kattilassa ja tällä hetkellä pistän joukkoon hunajaa ja keijua. Kunhan saan itseni pakotettua siihen, niin alan laittaa joukkoon hilloa tai marjoja. Nyt olen alkanut syömään iltaisinkin puuroa. Teen sen iltaisin mikrossa ja kaurajuomaan. Tänään joukossa oli kookosjogurttia, joskus hilloa ja joskus ananasta.

55 päivää jouluun! 

P.s. tekstiä korjattu, siksi väärä päivien määrä 

Jämälangat

Tykkään ostella lankoja. Usein ostan kivan värisiä ja näköisiä uusia lankoja, kun näen, varsinkin tarjouksesta.

Koska en ole töissä, niin koitan jättää lankojen ostamisen vähemmälle ja käyttää niitä jämälankoja. No siis sitten käyn näin: 

Tämä sininen lanka oli sellainen7, mistä oli vähän otettu. En muista mihin olen käyttänyt ja kuinka paljon. Muistan ostaneeni näitä kaksi, mutta en muista onko tästä otettu johonki muuhun vähän vai onko toinen jossain kokonaisena. Olemme päivän pois kotoa, enkä pääse nyt tarkastamaan onko lankaa vielä vai ei. Onneksi menomatka alkaa olla loppuilaan ja lupasi ajaa kotiin, nii ei haittaa vaikka matkatekeminen loppui kesken, mutta nyt en saa selvyyttä joudunko purkaamaan ensimmäistä, jotta saan mahdollisimman saman näköiset sukat. 

Varsissa jo kävi niin, että tuli erinäköset, koska edelliset jämälangat loppui kesken. Pitäisi jämälangoilla tehdä aina vaihe kerrallaan molempiin sukkiin, eikä etuilla toisella. Nytkin tein ensimmäisen kantapäähän asti, ja sitten vasta toiseen nuo isoäidinneliöt. 🙈 Olisin voinut jakaa nuo neliöt tasaisesti varsiin, mutta meni jo. Nyt jännittämään tuota kärkeä.

59 päivää jouluun!

P.s. Illalla kotiin tultuani katsoin lankoihin ja löysin kuin löysinkin koko kerän samaa lankaa. Ja muistin, että sain nämä viime vuonna joululahjaksi ja tein batman-sukat tästä langasta.

Syyspuuhat

Onpas edellisestä tekstistä aikaa. No ei voi mitään,  olisihan aiheetki loppuneet kesken. 

Eilen olimme pihalla. Pitkästä aikaan olimme terveitä, eikä satanut ja aurinko paistoi. Päätimme vanhimman kanssa haravoida ja kasata omenapuiden alta kaikki lehdet isoksi kasaksi. Keskimmäinen purkasi tramppaa kanssani, mutta hän ei kauaa jaksanu haravoida vaan puuhaili omiaan. Nuori nukkui.

Naapurin pariskunta oli samoissa puuhissa: isäntä puhalsi ja emäntä haravoi. Vanhin sitten halusi meillekkin lehtipuhaltimen. Siinä sitten kerroin, että haravoidaan me vain, koska haravoiminen on mukavaa. Seuraavaksi hänelle tuli hiki  ja kerroinkin sitten, että hiki on hyväksi. Hän kyllä itsekkin totesi, kuinka mukavaa haravoiminen oli. Ja hän kuskasi kottikärryillä lehtiä kasaan.

Tänään kävimme sienessä vanhimman kanssa. Pääsimme pyörille metsäpolkua pitkin ihan apajille asti ja sielä taas kiersimme kaksin ja saimme saalistakin. Taas hänelle meinasi tulla hiki ja kerroin, että hiki on hyvä asia. 

Mulla on sienien tunnistamisessa hassu juttu. En siis tunnista kuin suppilovahveron, mutta aina kun niitä olemme keräämässä, niin en tunnista sitä ensi silmäyksellä, vaan katson jalan värin ja lakin molemmin puolin. No vanhin siis löysi tänään ensimmäiset. Minä kyllä tunnistan suppikset heti, jos satun näkemään samaan aikaan kun poimin edellisiä tai heti perään. Mutta jos tulee vähänkin pidempi tauko, niin en enää muista miltä se näyttää.

 60 päivää jouluun. 

Hyggeily

Oon ymmärtäny, et hyggeily on kotona villasukat jalassa sohvalla loikoilu ja rento oleilu. Olisko jonkun lehden mainos, jossa kuuluu taustalla sateen ropina ja näkyy, kuinka joku lukee lehteä kynttilän valossa ja villasukat jalassa. Sanoin sitten miehelleni, että haluankin tänään olla kynttilän valossa, istua sohvalla telkkarin ääressä ja neuloa. Hän kysyi miten se poikkeeaa muista illoista. Puhuin kylläkin koko päivästä. 

Ja koko päivän satoi, muu ei tästä mainoksesta toteutunu. Tykkäsiin polttaa kynttilöitä, mutta tällä poppoolla, kolme poikaa, ei paljon kynttilöitä poltella. Toistaiseksi led-nauhat iltasella päällä. Ja kohta led "kynttilät" myös palaa.

65 päivää jouluun! 

Neuloosi

Joulun odotuksen lisäksi iski neuloosi. Yle määrittelee neuloosin jutussaan "Tästä taudista ei löydy pahaa sanottavaa - neuloosi saa hyvän olon hormonit liikeelle" näin: "Kiihkeistä käsityöharrastajista moni on sairastunut jonkinasteiseen neuloosiin. Se tarkoittaa neulomisen pakkoa lähes tauotta ja kaikkialla. Neuloosi iskee kiusallisesti välittämättä ajasta ja paikasta. Esimerkiksi aamuneljä voi olla neulootikon mielestä sopiva aika aloittaa uusien lapasten neulominen." (16.12.2016).

Kun sain Hulk -sukat valmiiksi halusin tehdä jotain helppoa. Tein vanhimmalle sitten saapassukat. Olen ollut flunssassa, ja on pitänyt ottaa rauhallisesti ja oleskella enemmänki sisällä, nii iisit sukat tuli tänään valmiiksi. Keskiviikko iltana alotin helpot sukat ja ensimmäinen tuli valmiiksi kolmessa tunnissa. Toisen aloitin eilen aamulla ja tänään iltapäivällä sekin valmistui. Joten uutta vain kehiin. 

Vanhin halusi viime vuonna pitkät vihreät. Ne eivät sovi saappaisiin. Edelliset saapssukat tein kaksi vuotta sitte. Viime vuonn ne vielä mahtui, mutta ei enää. Joten nyt tein sitten uudet.

67 päivää jouluun!

Batman ja Hulk villikset

Kirjoneule on yksi maailman vaikeimmista jutuista neulomisesta puhuttaessa. En niitä ole paljon tehnyt, mutta silti sovellan niitä jo itse. Viime jouluna yritin tehdä kaiken maailman pokemon pallon yms. kuvilla kirjoneuletta. Ei on onnistunut. Sitten ihan peruskuvioilla omasta päästä keskittynä. Ei onnistunut. Sitten yritin tehdä ihan kokonaan ohjeen mukaan ja se oli Martan juhlavuoden sukasta. Tein sen tosin omilla väreillä. Mutta kuvio oli sama. Ja niistä tuli mielestäni hienot. Tein ne 13 v. siskon tytölle, joten niiden värit olivat huomaamattomat. 

Meidän keskimmäinen on aivan Batman hullu. Hän ei aina totele oma nimeään, mutta silloin tepsii Batman. No hänelle tein sitten Batman sukat. Malli on Pinterestistä, mutta sovellettuna pieneen sukkaan. Pakko  myöntää, että ensimmäinen sukka tuntui ikuisuusprojektilta, mutta toisen sukan tein puoleen väliin elokuvan aikana.

Esikoinen sai sitten valita mitkä sukat hän haluaa, kun äiti alkaa olla tässä näin hyvä 🙄. No hän halusi Hulk tai Thor sukat. Kummallakaan ei ole mukavaa logoa, joten APUA. Ensin yritin tehdä Thorin vasaraa. Ei. No sitten Hulk. Ja eiku sitten räknäämään, että kuinka kuvi menee keskelle jne. Ensimmäisen teko oli tahmeaa, mutta jos toinen etenisi paremmin. No oli se helpompi, mutta ei muuttunut niin helpoksi, kuin Batman sukat.

Mulla on odottamassa kolme sukkamallia, jotka haluaisin tehdä, mutta toisaalta haluan tehdä perus, "aivojen nollaaus" sukat.

69 päivää jouluu! 

Vaatekutsut

Meillä oli tänää vaatekutust. Tänään pyysin, ettei kaikkia vaatteita tarvitse erikseen näyttää, vaan riittää sellainen helmien nostaminen.

Olen nyt muutamankin kanssa puhunu siitä, että miksi vaatekutsuilla näytetään mitä vaatteita on ja mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Eihän kaupoissakaan kukaan ole esittelemässä mitkä vaatteet sopivat yhteen.

Mutta toisaalta, olen nyt kuunnellut Himoshoppaaja -kirjoja. Siinä ainakin saa sellaisen kuvan, että paremmissa vaatekaupoissa on pukeutumisneuvojia. Niissä joku siis valitsee asiakkaalle sopivia vaatteita yksittäisiä ja kokonaisuuksia ja niistä asiakas valitsee mitä ostaa.

Tähän malliin sopii vaatekutsut. Sielä on ammattitaitoinen myyjä, joka tutustuu asiakkaisiin ja osaa myydä asiakkaalle sopivat vaatteet koosta alkaen. Kutsut tavallaan on sitä pientä arjen luksusta.

71 päivää jouluun!

Rutiinit

Mulle on syksyn aikana kehittynyt uutena rutiinina käydä kävelyllä isojen kerhon aikana.

Meillä on siskojen ja äitin kanssa haaste vajaan kolmen viikon aikana: ei herkkuja ja viikossa 3x lenkki ja 3x muuta liikuntaa.

Siinä tulikin enemmän haastetta kun kuvittelin. Tällä viikolla jäi yksi lenkkipäivä pois, kun vanhin jäi flunssan takia pois kerhosta. No huominen vielä, joten huomenna lenkille. Normaalisti mulla on 2 kertaa viikossa lavis, joten on tarvinnut keksiä vain yksi muu liikunta. Tänään otin YouTubesta puolen tunnin kahvaluulatreenin.

Suurin mutta on ensi viikko. Ensi viikolla on syysloma, eli ei siis ole kerhoja eikä niiden aikana kävelyä. Pidämme myös laviksesta tauon. Eli siinä meni muutkin ns. varmat liikunnat. Pitää katsoa mitä sitten keksin, kun kuitenkin kaikki pojat ovat kotona.

73 päivää jouluun!

Neulominen

Pitää alkaa kokeilla muita reittejä kuville, kun en kuvia saa lisättyä. Mutta kaikista käsitöistä aina mieleni palaa neulomiseen. Olen pienestä pitäen neulonut. Kun täytin 6 vuotta, isoäiti eli mamma opetti minut neulomaan. En kunnolla kuitenkaan neulonut mitään, mutta osasin neuloa.

Ensimmäiset oikeat villasukkani teon yläkoulun loppupuolella, vaikka ei ollut enää käsitöitäkään. Siihen asti olin tehnyt monet eripari lapaset, mutta oppinut tekemään jo samaa paria. Aina siitä toisesta tuli isompi. Koko yläkoulun ajalta, ennen kun neuloin ekat sukat, ku muistan mulla olleen sellaiset teollise siniset villasukat. Ne oli jo vähän pienetkin.

Tarvitsin siis uudet sukat, joten tartuin puikkoihin. Äiti alkoi vasta muutama vuosi sitten tehdä sukkia, ja hänelle kantapää oli kauan mörkö. Olin tehnyt alakoulussa ison joulusukan ja 7. luokalla ihan minisukat, ei edes nukelle mahtuvat. Sukat onnistuivat hyvin  ja kantapäänkin tein ohjeen mukaan lukemalla, ehkä niistä 3 suksta oli jotain jäänyt mieleen.

75 päivää jouluun!

Unohtelu

Onpas monena päivänä unohtunut kirjoittaa. Eilen olin Marttojen järjestämällä yllätysmunakurssilla. Sielä teimme viidellä ohjeella munaruokia. Oli munarulla, juustokohokas, nizzan salaatti, lämpimät anjovisleivät ja brita-kakku. Oli kiva saada uusia reseptejä, kun munasta tekee aina niitä samoja ruokia.

76 päivää jouluun!

Joululahjat

Eilen unohdin konsanaan päivittää. Eikä tämä päivitys lähtenyt eilen. Joululahjat ovat mielestäni vaikee asia. Siis meillä on tavaraa kotona kyllä riittävästi, mutta se olisi ihanaa ostaa joku THE lahja jokaiselle lapselle. Semmosen lahjan, mitä he toivovat.

Tänä vuonna aloitin lahjojen oston jo viime kuussa. Ostin lapsille pitkikset, koska olivat alelaarissa. Muutamia muitakin lahjoja olen poistolaareista ostanut 🤭🤭

Toisaalta tiedän, että niitä lahjoja tulee joka suunnasta, niin miksi mun pitää ostaa lapsille tuhat ja sata lahjaa valmiiksi. No lahjoja on sitten taas kuusen alla. No ei voi mitään. Joulu on vain kerran vuodessa. 🎄🎁

78 päivää jouluun!

Kirpeä syysaamu

Tänään oli se päivä, kun hain toppavaatteet pojille. Tosin en pienimmälle, koska hän ei vielä pakkasen aikaan ole maassa. Mutta kotirattaisiin hain paksumman toppapussin. Toinen pussi menee matkarattaisiin autoon.

Aamulla oli pakkasta useampi aste. Mutta koska oli ihana auringonpaiste hain isoille pojille toppahaalarit. Kyllä,  mulla oli molemmille sopivat haalarit. Vanhimman haalarin tosin on tullut siskoltani rikkinäisenä. Korjasin sen, ei ehkä näytä kauneimmalta, mutta ajaa asiaansa. Sillä hän saa mennä tämän syksyn.

80 päivää jouluun!

Näkö+raskaus

Aistit ovat mielenkiintoisia. Tiedän ihmisiä, joilla on kuulovamma. He elävät kuulovammasta riippumatta itsenäistä elämää, eivätkä tarvitse muita ihmisiä asioidensa hoitamiseen. Se kuinka huono kuulo on, vaikuttaa siihen millaisia apuvälineitä on käytössä tai tarvitaanko tulkkia kääntämään viittomakielen ja puhutun kielen välille.

Jos puuttuu näköaisti tarvitaan yleensä apua kodin ulkopuoliseen elämään. Ja välillä myös kotonakin. Tunnen myös näkövammaisia, ja tiedän kuinka kotona heistä ei huomaisi näköaistin puutetta, ellei tietäisi.

Hormonit voivat vaikuttaa näköön. Oma näköni ei tykkää raskaudesta. Toisen raskauden jälkeen huomasin, että välillä kadotin syvyysnäön hetkellisesti. Imetyksen lopettamisen jälkeen ei näitä "kohtauksia" enää tullut.

Kolmannen rakauden loppupuolella, n. vuosi sitten, ihmettelin näin pimeällä, että kaikki näyttää sumealta. Hämäränäköni siis oli huono. Sitten, kun vauva syntyi menetin taas välillä syvyysnäön. Pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen kävin näöntarkastuksessa piilolinssejä varten, koska en viitsi ostaa uusia laseja ennen kuin näkö imetyksen lopetuksen jälkeen tasoittuu.

Kesällä huono hämäränäkö ei haitannut, mutta taas syksyllä iltojen pimetessä ihmettelin, kuinka en näe illalla, lähinnä autoa ajaessa, kunnolla.

Piilolinssejä en muutamaa kuukautta kauempaa pystynyt pitämään, ja päivisin pärjään omilla laseilla, mutta hämäränäkö on sitten vaikeampi juttu, ja joudun varamaa kohta uuden ajan näöntarkastukseen.

81 päivää jouluun!

Nukkuminen

Jos on nukkunut yön huonosti, niin onneksi usein seuraavan sitten kukkuu paremmin. Tämä äiti on viime yön 4 tunnin yöunilla, tai pikemmminkin 3 tunnin valvomisella siinä välissä, porskuttanut koko päivän, joten menen nukkumaan. Hyvää yötä!

82 päivää jouluun!

Perinteet

Meidän neuvolaa vastapäätä on paikallinen kahvila. Meillä onkin tainnut ollut jo siis esikoisen odotuksesta asti ollut perinteenä käydä aina kahvilla neuvolan jälkeen. Raskaus- ja pikkuvauva aikana siellä tulee parhaimmilaan käytyä 2 viikon välein.

Tänään meillä oli nuorimman ylimääräinen neuvola, koska hän ei oikein kasvanut käyrin mukaan. Isäni sanoikin, ettei hän ehdi kasvaa kun touhuaa niin paljon. Kai kaikki sen ikäiset touhuavat 🙈

Se, mitä kahvilassa syömme on tietenkin sidottu kellon aikaan. Tänään meillä oli neuvola ennen yhdeksää, joten kävimme aamupalalla. Mitä rutiinit ovat tärkeitä vai, ja aamupala yksi tärkeimmistä. No se nyt lykkääntyi tunnilla tai parilla. Söimme siellä sitten leivät, ja koska vanhin pyysi, söimme myös munkit jälkkäriksi. Pienin tosin sai tyytyä minun leipään.

Kaikki pienet yhteiset perinteet ja tavat ovat ihania, ja toivottavasti jäävät lasten mieleen hyvina muistoina.

83 päivää jouluun!

Joululaulut

Oon tainnu kasvattaa lapsistani joulutyyppejä. Vanhin sanoi tänään, että kuunnellaan joululauluja. No tottahan toki me kuunneltiin.

Meillä ei oikein muulloin, kun jouluna,  nykypäivän laitteillaa kuunnella cd-levyjä, joten soittimesta löytyi kesällä juurikin joululevy. Kysyin siis, että kuunnellaanko levyltä vai jouluradiota. Eipä siis kuunneltu cd:tä tänäänkään.

84 päivää jouluun!

Ihana kamala metsä

Eilinen ei julkaistunutkaan eilen.

Metsä on ihana ja kamala paikka.

Asumme suht lähellä metsää. Siis kävelymatkan päässä. Tykkäämme poikien kanssa käydä metsässä. Muulloin emme käy niin usein, mutta loppukesästä pitkälle syksyyn käymme ensin mustikassa ja myöhemmin sienessä.

Aiemmin syksyllä kävimme koko perheen voimin mustikassa ja sienessä. Minä poimin mustikkaa ja isäntä poimi kanttarelleja. Meidän lähimetsässä on sopivasti pieni metsätie niin, että sinne saa pienimmän rattaissa nukkumaan. Niin sitten olin siinä 10 metrin säteellä pienimmästä. Kuitenkin sinne, ei kamalan  kumminkaan, syvemmälle mentäessä törmäsin muutamaan kakkakasaan. Koitin siinä olla miettimättä, minkä kasa se on, vaikka takaraivossa tajusin sen olevan karhun kasa. Myöhemmin puhuimme isännän kanssa siitä ja molemmat tunnistimme sen läjän karhun läjäksi.

Pari päivää aiemmin tätä tapahtumaa oli samaisesta metsästä ehkä kilometrin päässä nähty susi ylittämässä iso tie. Eli siis metsä on kamala paikka, koska sielä on kaikkia petoja. Hirvet, kauriit ja muut peurat eivät minua haittaa, mutta pakko sano, etten susiin tai karhuihin halua törmätä.

Aina väitetään, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Toivottavasti en ole sellainen ihminen vain sen takia, että pelkään metsässä sielä asuvia tyyppejä. Vaikka minua siellä metsässä hieman pelottaa, niin aion sielä vastedeskin käydä. Aika mahdotonta, että niihin petoihin törmäisin. Haluan lapsilleni opettaa kuitenkin luonnon kunnioittamisen ja siitä nauttimisen.

85 päivää jouluun!

Lapsuuden ystävät

Ne on ihan parhaita ihmisiä, joiden kanssa on tuntenut lapsesta asti. Minulla on kaksi sellaista ystävää. Toisen olen tuntenut ihan pienestä asti ja toisen kanssa eskari-iästä asti.

Ne on just niitä kenen kanssa voit tavata pitkienkin aikojen jälkeen, eikä tarvii miettii mitä sanoo ja mistä puhuu. Jutut jatkuu aina siitä, mihin on viimeks jääny. Luottaa, et voi puhuu mitä vaan ja mistä vaan.

En yhtään halua vähätellä niitä äitikavereita joiden kaa synkkaa kanssa. Äitikavereiden kaa alunperin on tavattu lasten kanssa/kautta/takia. Jutut on alkanu lapsista ja perheistä ja sit laajentunu koko skaalaan.

Lapsuuden kavereiden kanssa on ne jaetut kokemukset, yhteiset leikit ja retket. Kaikki typerät riidat ja tyhmät ideat. Vuodet on vieny vähän eri suuntiin, mut silti tullaan juttuun ja voidaan jakaa ilot ja surut. ❤ BFF:t!!! ❤❤

86 päivää jouluun!

Lasten nukkuminen

Ihanaa, kun lapsien unirytmi on kunnossa.
Meillä nukutaan melkein aina ennen yhdeksää ja se on mahtavaa!

Pienin toki herää yöllä muutamaan otteseen.

87 päivää jouluun!

100 aihetta

Taisin haukkaista liian suuren palan. 100 tekstiä ennen joulua. Oi voi. Olen tainnu kirjottaa vasta 21 tekstiä ja aiheet jo loppu.

Mulla on puikoilla vanhimmalle Hulk-sukat. Kirjoneule ei ole vahvin alani, varsinkin jos koita itse suunnitella kuvan.

Tein keskimmäiselle batman sukat. Otin kuvaan mallin pinterestistä ja siitä tein oman verisioni. Ensimmäinen sukka oli työn ja tuskan takana, mutta toinen meni joutuisasti, vaikka aikaa välissä oli toista kuukautta. Noh, äidin harmiksi vanhin ei tietenkään kelppuuttanut samaa kuvaa, joten äidin rajallisella neulomisajalla koitetaan saada rentoutuksen sijaa hermot kireälle 😅

Kunhan saisin itsestäni irti, niin pääsisin helpommin tartuttaviin sukkiin. Koska nyt en viitsi edes aloittaa neulomista missään välissä, kun tiedän etten ehtisi sitä kauaa kuitenkaa tehdä 🙈

88 päivää jouluun!

Vispipuuro luumusta

Meidän pihalla on luumupuu. Tämä puu antaa erittäin hyvin satoa. Joka vuosi olemme saaneet paljon luumuja, mutta tänä vuonna parhaiten.

Olemme syöneet monta kiloa sellisenaan. Olen tehnyt monta satsia hilloa. Olen tehnyt soppaa. Ja olen keittänyt 12 litraa mehua, mehumaijalla. Vieläkin puussa on ainakin yksi maijallinen.

Viimeisin maijallinen tippui yön yli vielä mehuosan tyhjennyksen jälkeen (olin hieman hätäinen) ja sain sieltä vielä seuraavana päivänä melkein litran sokeritonta mehu. Päätin tehä osasta siitä vispipuuroa. Kerrankin jaksoin vispata sitä tarpeeksi kauan. Siitä tuli niin hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaiken vielä kruunasi kevytmaito.

89 päivää jouluun!

Suihku ilman saunaa on hullua

Sauna on ihana. Kun on kylmä päivä, on ihana mennä sauna lämpöön illalla. Kun on kuuna päivä, on ihana mennä illalla saunaan. Jos on palellut koko päivän, ihana mennä saunaan lämmittelemään.  Jos on hikoillut koko päivän, ihana mennä saunaan puhdistautumaan. No saitteko kiinni?

Olen suoraan sanottuna saunahullu. Voisin käydä saunassa joka päivä. Ja melkein 6 kertaa viikossa tulee käytyäkin. Lapsille lämmitän saunan 2-3 kertaa viikossa. Mieheni käy aamuisin suihkussa, eli lämmitän toisinaan vain itselleni.

Meillä on omakotitalossa sähkölämmitys, varaava takka, puuhella ja hyvänä apurin puukiuas. Eli lämmityssyistä käymme usein saunassa.

Kävin eilen yksin saunassa, joten tänään en laviksen jälkeen viitsinyt lämmittää saunaa vain itsellen. Menin siis vain suihkuun.  Hullun homma. Vaikka olisin kuinka kuumassa suihkussa palelen. Varsinkin suihkusta tultuani. Myös kesäisin helteellä voin hieman palella pelkän suihkun jälkeen. Koskaan suihkussa en vietä muutamaa minuuttia enempää.

90 päivää jouluun! Ja joulusaunaan 🤭

Tuoksut

Tänään taas oli niin joulua odottava olo. Ensin kävimme poikien kanssa metsässä poimimassa sieniä. Löysimme suppilovahveroita. Metsässä oli jokin ihana tuoksu tai märkyys tai mikä se sitten olikaan, mistä sain taas ihanan olon, että nyt on syksy (pitkällä) ja kohta on joulu.

Toisena menin nuorimman kanssa illalla vanhempieni luokse korjauttamaan autoani. No, kun avasin oven tuli nenääni ihana tuoksu. Tämä tuoksu on se kodin tuoksu, joka on tuttu lapsuudesta. Ja jotenkin syksyisin se tuntuu vain niin ihanalta.

Kolmantena oli vielä satsumien tuoksu. Ostin tänään syksyn ensimmäiset satsumat, ja kyllä ne vain tuoksuvat joululta. Mutta ne olivat vähän liian happamia vielä, että maku ei ollut joulua.

91 päivää jouluun!

Syyspäiväntasaus

Huomasin tänään kalenteria tutkiessani, että tänään on syyspäiväntasaus. Sehän tarkoittaa sitä, että päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Eli eilen päivä oli pidempi ja yö lyhyempi, mutta huomenna yö on pidempi ja päivä lyhyempi.

Selitin tätä esikoiselleni, 5 v., ja hän kauhistui, että yö olisi pidempi. Selitin sitten, että siis päivä tarkoittaa valoa ja yö pimeyttä. Sitten olikin pakko kyseenalaistaa tämät yö ja päivä termit.

Mielestäni valoisat kesäyöt ovat ihania, mutta tykkään myös talven pimeydestä. En toki asukkaan kaamoksen alueella. Mutta aivan ihanaa, kun alkaa hämärtyä ennen joulua jo erittäin aikaisin. No se tietää joulua 😅 Toisaalta pimeys on erilaista, kun on lunta. Varsinkin kuun näkyessä on erittäin valoisaa.

Nyt alkaa päivät lyhentyä, mutta päivä alkaa taas jo pidentyä ennen joulua. Eli jouluna ei edes ole pimeintä. Ja kynttilät ja muut kausivalot auttavat pimeydessä.

92 päivää jouluun!

Hautusmaa

Monen jouluaattoon kuuluu hautausmaalla käynti. Omaan aattooni se kuuluu olennaisena osana. Käymme isäni kanssa hänen puolen sukulaisten haudoilla. Ne sijaitsevat neljällä eri hautausmaalla, vaikkakin kotikunnassamme.

Näin syksyn tullen alan kaipaamaan hautausmaata tai sielä käymisiä. Ennen kun asuimme kirkolla, kävin usein kävellen hautausamaalla, kun nukutin esikoista rattaisiin. Silloin tuli käytyä usein isovanhempieni hauta.

Nykyään ko. hautausmaalle on matkaa 9 km, eikä siihen tule pysähdyttyä ja lähdettyä sinne kävelemään, vaikka neljänä päivänä viikossa käyn siinä naapurissa. Tykkäisin kävellä siellä muuallakin, kuin vain isovanhempieni haudalla.

Jouluun on 93 päivää.

Aihe puuttuu

Oi voi. Tänään en keksi aihetta 🙈 meillä on vieraita ollu koko päivän ja on vieläkin. Lapsia nukuttamassa, mutta aihetta ei oo.

Eli 94 päivää jouluun!

Innostuksen kohteet

n omat höpsötyksemme. Siis se innostuksen kohde, mistä tykkää touhottaa muille. Ja ehkä ne muut sitten pyörittelevät silmiään tai naureskelevat asialle eivätkä usko asiaan tai ajattele samoin.

Pieni esimerkki, tiistaina olin äänimaljarentoutuksessa. Minua alkoi naurattaa, kun tämä ihminen kertoi tästä hoitomuodosta ihan tosissaan. Itse en uskonut tähän ollenkaan, mutta koska pääsin tutustumaan, niin tietenkin tartuin tilaisuuteen. Kyllä minulle tuli rentoutunut tunne, ja jalkapohjia kihelmöi hauskasti, mutta en innostunut asiasta.

Luulin ennen, että hehkutukseni on käsityöt, mutta se onkin tanssi ja lavis. Tällä viikolla oli kaksi lavista ja tänään vielä olin tansseissa. Kyllä vaan tanssiminen on mukavaa ja käy liikunnasta.

Isäni on alkanut 30 vuoden jälkeen tanssimaan. Äiti ehdotti 30 vuotta, että isä opettelisi tanssimaan. Nyt vanhempani käy joka viikko tansseissa. Toivon siis, että mieheni alkaa myös tanssimaan 20 vuoden päästä. Hän osaa kyllä jo tanssia, mutta ei tykkää lähteä tanssimaan. Lapset ovat vielä niin pienet, että jonkun pitää olla lasten kanssa, niin hän saa olla se joka jää kotiin eikä tarvitse lähteä tansseihin  🤭

95 päivää jouluun!

Polkka

Harrastan lavis-lavatanssijumpan vetämistä. Mun tämän hetken lavisohjelmistossa on polkkapari.

Olen harrastanut tanhua pienestä pitäen. Toki nykyään meidän ryhmäläiset ovat ympäri maata työskentelemässä tai perheensä kanssa, joten tällä hetkellä enme kokoonnu. Mutta kyllä se tanhu sen verran on verissä, että polkka on aivan ihanaa. ❤

Laviksessa mielelläni vaihdan muita tanssilajeja, mutta polkan haluaisin pitää aina. Viimeksi eilen eräs asiakas sanoi tykkäävänsä polkasta, mutta kaikkien asiakkaiden mielipide ei taida olla sama, joten vaihdan polkankin silloin tällöin pois.

Kaksi kertaa olen ollut lavis-ohjaaja urani aikana raskaana ja niistä sen ensimmäisen raskauden aikana pystyin polkkaa vetämään paljon kauemmin kuin esim. chachata.

Asetan itselleni polkkahaasteen lokakuuhun. Joka päivä pitää polkata vähintään kaksi kappaletta. Katsotaan montako polkkaa mahdan vetää kuun lopussa.

96 päivää jouluu!

Syksyinen kranssi

Askartelimme tässä eräänä päivänä esikoisen kanssa oveen syksyisen kranssin. Esikoinen oli kerhossa kerännyt maahan pudonneita vaahteran lehtiä ja ne pyöri jonkin aikaa pöydillä, joten päätin käyttää ne johonkin. 

Leikkasin pyöreän alustan normaalista askartelukartongista. Meillä oli hyvä työnjako. Minä pistin kuumaliimaa alustalle ja poika lätkäisi lehden liimaan.

Kranssista tuli kyllä hauskan näköinen, mutta siihen olisi sopinut vaikka jotain marjoja vielä koristeeksi. Pahvi oli ehkä huono valinta, koska se ei tykkää kosteasta, mutta ei se haittaa. Kranssi kestää nii kauan kuin kestää. En saa liitettyä kuvaa mukaan.

97 päivää jouluun! 

Syksy

Tänään on sellainen päivä, kun ei syksy tunnu kamalalta. Aurinko paistaa, mut silti on ihanan viileää - oikee kunnon syksyinen keli.

Aamulla näimme ikkunasta, että auton ikkunat ovat jäässä. Mittari näyttikin 2,7 astetta. Lähdin siis etsimää isommille pojille villavaatteita. Pojat pukivatkin tohinalla ja lähtivät ulos "skrafaamaan" autoni ikkunoita. Siivosimme samalla minun auton tallin. Haluan saada auton talliin, koska kolmena aamuna viikossa meillä on menoa, enkä halua lähteä aamuisin 10 min aiemmin putsaamaan ikkunoita.

98 päivää jouluun!

Paluu arkeen

Varman suurimman osan kesälomat on jo ohi. No ainakin KESÄlomat alkaa olla ohi. Minulla ei ole ollut tänä vuonna ollenkaa kesälomaa, koska sitä ei olisi voinut olla mistään.

Mieheni oli ensin 4 viikkoa kesälomalla ja sen jälkeen vielä 6 viikkoa isyyslomalla. Minä vain olin sen 10 viikkoa, kuin mieheni oli kotona. Isyysloman alkuun asti olin Kelan äitiyspäivärahalla ja nyt, kun isyysloma loppui olen kotihoidon tuella kotona lasten kanssa. Eli arvata saattaa, minun olemiseni ei ollut normaaliin verraten erilaista. No oli mies toki siinä mukana auttamassa, mutta hänellä oli omatkin projektinsa.

Saimme keittiöremontin valmiiksi. Remontti tehtiin pakon edessä kaksi vuotta sitten, kun meillä oli keittiössä vesivahinko. Päätimme remontoida kokonaan keittiön eikä vain lattiaa. Keittiö oli tehty 90-luvun alussa edellisten asukkaiden mielen mukaan, mutta meidän tarpeisiin se ei sopinut, joten teimme remontin kerralla silloin. No listat ja loput pinnat maalattiin tämän loman aikana.

Mieheni rakensi kauan suunnitteilla olleen korotetun terassin. Harmi vain, että sitä askarrellessa menikin sitten viimeiset kauniit päivät ja näin ollen emme ole päässeet siitä oikein nauttimaan. Paitsi terassin kyljessä olevasta paljusta olemme nauttineet.

Näin miehen lomat on ohi ja huomenna alkaa arki. Vaikka miestäni rakastankin, nii kyllä se vain niin on, että liika on liikaa, jopa oman puolisonkin kohdalla.

Enää 99. päivää jouluun.

100 päivää jouluun!

Tänään on 100 päivää jouluun. Olen aina ollut jouluihminen. Rakastan joulun odotusta ja laittoa. Itse joulu on mielestäni liian pian ohi, vaikka koitan juhlia sitä loppiaiseen asti.

Syksystä en tykkää, enkä ole koskaan tykännyt. Okei, on siinä hyvätkin puolensa, mutta ei niin paljoa, että nauttisin siitä.

Asetan itselleni joulun odotukseen haasteen: julkaisen joka päivä uuden tekstin. Sisällön pituudella tai aiheella ei ole väliä, mutta joka päivä julkaisen jotain.  Omia aatteita, tekemisiä tai sitten niitä luomuksia, mitä en ole vielä julkaissut.

Eilen vaihdoimme siskontytön kanssa "100 päivään jouluun" aaton lahjoja. Annoin hänelle tonttuvalon (kyllä, joulu juttuja löytyy jo joitain kaupoista), Kismetin ja pienen korin. Minä sain häneltä kasvonaamion, suklaalevyn ja limsatölkin. Meillä oli pieni kuusi (sellainen kuusen näköinen aluskasvi metsästä) ja kuuntelimme yhden  joululaulun. Oli ihanaa! Joulu tulee pian!! ❤