n omat höpsötyksemme. Siis se innostuksen kohde, mistä tykkää touhottaa muille. Ja ehkä ne muut sitten pyörittelevät silmiään tai naureskelevat asialle eivätkä usko asiaan tai ajattele samoin.
Pieni esimerkki, tiistaina olin äänimaljarentoutuksessa. Minua alkoi naurattaa, kun tämä ihminen kertoi tästä hoitomuodosta ihan tosissaan. Itse en uskonut tähän ollenkaan, mutta koska pääsin tutustumaan, niin tietenkin tartuin tilaisuuteen. Kyllä minulle tuli rentoutunut tunne, ja jalkapohjia kihelmöi hauskasti, mutta en innostunut asiasta.
Luulin ennen, että hehkutukseni on käsityöt, mutta se onkin tanssi ja lavis. Tällä viikolla oli kaksi lavista ja tänään vielä olin tansseissa. Kyllä vaan tanssiminen on mukavaa ja käy liikunnasta.
Isäni on alkanut 30 vuoden jälkeen tanssimaan. Äiti ehdotti 30 vuotta, että isä opettelisi tanssimaan. Nyt vanhempani käy joka viikko tansseissa. Toivon siis, että mieheni alkaa myös tanssimaan 20 vuoden päästä. Hän osaa kyllä jo tanssia, mutta ei tykkää lähteä tanssimaan. Lapset ovat vielä niin pienet, että jonkun pitää olla lasten kanssa, niin hän saa olla se joka jää kotiin eikä tarvitse lähteä tansseihin 🤭
95 päivää jouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti