Eilinen ei julkaistunutkaan eilen.
Metsä on ihana ja kamala paikka.
Asumme suht lähellä metsää. Siis kävelymatkan päässä. Tykkäämme poikien kanssa käydä metsässä. Muulloin emme käy niin usein, mutta loppukesästä pitkälle syksyyn käymme ensin mustikassa ja myöhemmin sienessä.
Aiemmin syksyllä kävimme koko perheen voimin mustikassa ja sienessä. Minä poimin mustikkaa ja isäntä poimi kanttarelleja. Meidän lähimetsässä on sopivasti pieni metsätie niin, että sinne saa pienimmän rattaissa nukkumaan. Niin sitten olin siinä 10 metrin säteellä pienimmästä. Kuitenkin sinne, ei kamalan kumminkaan, syvemmälle mentäessä törmäsin muutamaan kakkakasaan. Koitin siinä olla miettimättä, minkä kasa se on, vaikka takaraivossa tajusin sen olevan karhun kasa. Myöhemmin puhuimme isännän kanssa siitä ja molemmat tunnistimme sen läjän karhun läjäksi.
Pari päivää aiemmin tätä tapahtumaa oli samaisesta metsästä ehkä kilometrin päässä nähty susi ylittämässä iso tie. Eli siis metsä on kamala paikka, koska sielä on kaikkia petoja. Hirvet, kauriit ja muut peurat eivät minua haittaa, mutta pakko sano, etten susiin tai karhuihin halua törmätä.
Aina väitetään, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Toivottavasti en ole sellainen ihminen vain sen takia, että pelkään metsässä sielä asuvia tyyppejä. Vaikka minua siellä metsässä hieman pelottaa, niin aion sielä vastedeskin käydä. Aika mahdotonta, että niihin petoihin törmäisin. Haluan lapsilleni opettaa kuitenkin luonnon kunnioittamisen ja siitä nauttimisen.
85 päivää jouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti