Aistit ovat mielenkiintoisia. Tiedän ihmisiä, joilla on kuulovamma. He elävät kuulovammasta riippumatta itsenäistä elämää, eivätkä tarvitse muita ihmisiä asioidensa hoitamiseen. Se kuinka huono kuulo on, vaikuttaa siihen millaisia apuvälineitä on käytössä tai tarvitaanko tulkkia kääntämään viittomakielen ja puhutun kielen välille.
Jos puuttuu näköaisti tarvitaan yleensä apua kodin ulkopuoliseen elämään. Ja välillä myös kotonakin. Tunnen myös näkövammaisia, ja tiedän kuinka kotona heistä ei huomaisi näköaistin puutetta, ellei tietäisi.
Hormonit voivat vaikuttaa näköön. Oma näköni ei tykkää raskaudesta. Toisen raskauden jälkeen huomasin, että välillä kadotin syvyysnäön hetkellisesti. Imetyksen lopettamisen jälkeen ei näitä "kohtauksia" enää tullut.
Kolmannen rakauden loppupuolella, n. vuosi sitten, ihmettelin näin pimeällä, että kaikki näyttää sumealta. Hämäränäköni siis oli huono. Sitten, kun vauva syntyi menetin taas välillä syvyysnäön. Pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen kävin näöntarkastuksessa piilolinssejä varten, koska en viitsi ostaa uusia laseja ennen kuin näkö imetyksen lopetuksen jälkeen tasoittuu.
Kesällä huono hämäränäkö ei haitannut, mutta taas syksyllä iltojen pimetessä ihmettelin, kuinka en näe illalla, lähinnä autoa ajaessa, kunnolla.
Piilolinssejä en muutamaa kuukautta kauempaa pystynyt pitämään, ja päivisin pärjään omilla laseilla, mutta hämäränäkö on sitten vaikeampi juttu, ja joudun varamaa kohta uuden ajan näöntarkastukseen.
81 päivää jouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti