Kaurapuuro

Rakastan syömistä. Olenkin sanonut, että elän syödäkseni, en syö elääkseni. En ole kulinaristi, enkä tykkää mistään ihmeellisistä ruuista. Toki syön eri maiden ruokia, mutta jos kotiruuassa alkaa kikkailemaan, en yleensä ole niin otettu kuin jos on ihan peruskotiruokaa. 

Laivalla käyn aina seisovassa pöydässä. Jouluruoka on eniten valitettu ruoka, koska sitä syödään niin kauan. Ei haittaa mua! Saan syödä kaikkia ihania makuja ja nam. Koko ajan marraskuusta tammikuuhun asti syön jouluruokaa aina, kuin vain mahdollista.

Kaurapuuro on maailman parasta. Olemme syönyt kaurapuuroa melkein joka aamu aamupalaksi siitä asti, kun keskimmäinen täytti puoli vuotta ja alkoi syödä puuroa. Se onkin sitten "parempi aamupala", jos syömme leipää. Esikoinen aina valittaa, kun on puuroa, mutta kun hän yksi aamu oli mummilassa ja mummi kysyi aamupalatoiveita, niiin se oli puuro. 

Keitän aamulla puuron veteen kattilassa ja tällä hetkellä pistän joukkoon hunajaa ja keijua. Kunhan saan itseni pakotettua siihen, niin alan laittaa joukkoon hilloa tai marjoja. Nyt olen alkanut syömään iltaisinkin puuroa. Teen sen iltaisin mikrossa ja kaurajuomaan. Tänään joukossa oli kookosjogurttia, joskus hilloa ja joskus ananasta.

55 päivää jouluun! 

P.s. tekstiä korjattu, siksi väärä päivien määrä 

Jämälangat

Tykkään ostella lankoja. Usein ostan kivan värisiä ja näköisiä uusia lankoja, kun näen, varsinkin tarjouksesta.

Koska en ole töissä, niin koitan jättää lankojen ostamisen vähemmälle ja käyttää niitä jämälankoja. No siis sitten käyn näin: 

Tämä sininen lanka oli sellainen7, mistä oli vähän otettu. En muista mihin olen käyttänyt ja kuinka paljon. Muistan ostaneeni näitä kaksi, mutta en muista onko tästä otettu johonki muuhun vähän vai onko toinen jossain kokonaisena. Olemme päivän pois kotoa, enkä pääse nyt tarkastamaan onko lankaa vielä vai ei. Onneksi menomatka alkaa olla loppuilaan ja lupasi ajaa kotiin, nii ei haittaa vaikka matkatekeminen loppui kesken, mutta nyt en saa selvyyttä joudunko purkaamaan ensimmäistä, jotta saan mahdollisimman saman näköiset sukat. 

Varsissa jo kävi niin, että tuli erinäköset, koska edelliset jämälangat loppui kesken. Pitäisi jämälangoilla tehdä aina vaihe kerrallaan molempiin sukkiin, eikä etuilla toisella. Nytkin tein ensimmäisen kantapäähän asti, ja sitten vasta toiseen nuo isoäidinneliöt. 🙈 Olisin voinut jakaa nuo neliöt tasaisesti varsiin, mutta meni jo. Nyt jännittämään tuota kärkeä.

59 päivää jouluun!

P.s. Illalla kotiin tultuani katsoin lankoihin ja löysin kuin löysinkin koko kerän samaa lankaa. Ja muistin, että sain nämä viime vuonna joululahjaksi ja tein batman-sukat tästä langasta.

Syyspuuhat

Onpas edellisestä tekstistä aikaa. No ei voi mitään,  olisihan aiheetki loppuneet kesken. 

Eilen olimme pihalla. Pitkästä aikaan olimme terveitä, eikä satanut ja aurinko paistoi. Päätimme vanhimman kanssa haravoida ja kasata omenapuiden alta kaikki lehdet isoksi kasaksi. Keskimmäinen purkasi tramppaa kanssani, mutta hän ei kauaa jaksanu haravoida vaan puuhaili omiaan. Nuori nukkui.

Naapurin pariskunta oli samoissa puuhissa: isäntä puhalsi ja emäntä haravoi. Vanhin sitten halusi meillekkin lehtipuhaltimen. Siinä sitten kerroin, että haravoidaan me vain, koska haravoiminen on mukavaa. Seuraavaksi hänelle tuli hiki  ja kerroinkin sitten, että hiki on hyväksi. Hän kyllä itsekkin totesi, kuinka mukavaa haravoiminen oli. Ja hän kuskasi kottikärryillä lehtiä kasaan.

Tänään kävimme sienessä vanhimman kanssa. Pääsimme pyörille metsäpolkua pitkin ihan apajille asti ja sielä taas kiersimme kaksin ja saimme saalistakin. Taas hänelle meinasi tulla hiki ja kerroin, että hiki on hyvä asia. 

Mulla on sienien tunnistamisessa hassu juttu. En siis tunnista kuin suppilovahveron, mutta aina kun niitä olemme keräämässä, niin en tunnista sitä ensi silmäyksellä, vaan katson jalan värin ja lakin molemmin puolin. No vanhin siis löysi tänään ensimmäiset. Minä kyllä tunnistan suppikset heti, jos satun näkemään samaan aikaan kun poimin edellisiä tai heti perään. Mutta jos tulee vähänkin pidempi tauko, niin en enää muista miltä se näyttää.

 60 päivää jouluun. 

Hyggeily

Oon ymmärtäny, et hyggeily on kotona villasukat jalassa sohvalla loikoilu ja rento oleilu. Olisko jonkun lehden mainos, jossa kuuluu taustalla sateen ropina ja näkyy, kuinka joku lukee lehteä kynttilän valossa ja villasukat jalassa. Sanoin sitten miehelleni, että haluankin tänään olla kynttilän valossa, istua sohvalla telkkarin ääressä ja neuloa. Hän kysyi miten se poikkeeaa muista illoista. Puhuin kylläkin koko päivästä. 

Ja koko päivän satoi, muu ei tästä mainoksesta toteutunu. Tykkäsiin polttaa kynttilöitä, mutta tällä poppoolla, kolme poikaa, ei paljon kynttilöitä poltella. Toistaiseksi led-nauhat iltasella päällä. Ja kohta led "kynttilät" myös palaa.

65 päivää jouluun! 

Neuloosi

Joulun odotuksen lisäksi iski neuloosi. Yle määrittelee neuloosin jutussaan "Tästä taudista ei löydy pahaa sanottavaa - neuloosi saa hyvän olon hormonit liikeelle" näin: "Kiihkeistä käsityöharrastajista moni on sairastunut jonkinasteiseen neuloosiin. Se tarkoittaa neulomisen pakkoa lähes tauotta ja kaikkialla. Neuloosi iskee kiusallisesti välittämättä ajasta ja paikasta. Esimerkiksi aamuneljä voi olla neulootikon mielestä sopiva aika aloittaa uusien lapasten neulominen." (16.12.2016).

Kun sain Hulk -sukat valmiiksi halusin tehdä jotain helppoa. Tein vanhimmalle sitten saapassukat. Olen ollut flunssassa, ja on pitänyt ottaa rauhallisesti ja oleskella enemmänki sisällä, nii iisit sukat tuli tänään valmiiksi. Keskiviikko iltana alotin helpot sukat ja ensimmäinen tuli valmiiksi kolmessa tunnissa. Toisen aloitin eilen aamulla ja tänään iltapäivällä sekin valmistui. Joten uutta vain kehiin. 

Vanhin halusi viime vuonna pitkät vihreät. Ne eivät sovi saappaisiin. Edelliset saapssukat tein kaksi vuotta sitte. Viime vuonn ne vielä mahtui, mutta ei enää. Joten nyt tein sitten uudet.

67 päivää jouluun!

Batman ja Hulk villikset

Kirjoneule on yksi maailman vaikeimmista jutuista neulomisesta puhuttaessa. En niitä ole paljon tehnyt, mutta silti sovellan niitä jo itse. Viime jouluna yritin tehdä kaiken maailman pokemon pallon yms. kuvilla kirjoneuletta. Ei on onnistunut. Sitten ihan peruskuvioilla omasta päästä keskittynä. Ei onnistunut. Sitten yritin tehdä ihan kokonaan ohjeen mukaan ja se oli Martan juhlavuoden sukasta. Tein sen tosin omilla väreillä. Mutta kuvio oli sama. Ja niistä tuli mielestäni hienot. Tein ne 13 v. siskon tytölle, joten niiden värit olivat huomaamattomat. 

Meidän keskimmäinen on aivan Batman hullu. Hän ei aina totele oma nimeään, mutta silloin tepsii Batman. No hänelle tein sitten Batman sukat. Malli on Pinterestistä, mutta sovellettuna pieneen sukkaan. Pakko  myöntää, että ensimmäinen sukka tuntui ikuisuusprojektilta, mutta toisen sukan tein puoleen väliin elokuvan aikana.

Esikoinen sai sitten valita mitkä sukat hän haluaa, kun äiti alkaa olla tässä näin hyvä 🙄. No hän halusi Hulk tai Thor sukat. Kummallakaan ei ole mukavaa logoa, joten APUA. Ensin yritin tehdä Thorin vasaraa. Ei. No sitten Hulk. Ja eiku sitten räknäämään, että kuinka kuvi menee keskelle jne. Ensimmäisen teko oli tahmeaa, mutta jos toinen etenisi paremmin. No oli se helpompi, mutta ei muuttunut niin helpoksi, kuin Batman sukat.

Mulla on odottamassa kolme sukkamallia, jotka haluaisin tehdä, mutta toisaalta haluan tehdä perus, "aivojen nollaaus" sukat.

69 päivää jouluu! 

Vaatekutsut

Meillä oli tänää vaatekutust. Tänään pyysin, ettei kaikkia vaatteita tarvitse erikseen näyttää, vaan riittää sellainen helmien nostaminen.

Olen nyt muutamankin kanssa puhunu siitä, että miksi vaatekutsuilla näytetään mitä vaatteita on ja mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Eihän kaupoissakaan kukaan ole esittelemässä mitkä vaatteet sopivat yhteen.

Mutta toisaalta, olen nyt kuunnellut Himoshoppaaja -kirjoja. Siinä ainakin saa sellaisen kuvan, että paremmissa vaatekaupoissa on pukeutumisneuvojia. Niissä joku siis valitsee asiakkaalle sopivia vaatteita yksittäisiä ja kokonaisuuksia ja niistä asiakas valitsee mitä ostaa.

Tähän malliin sopii vaatekutsut. Sielä on ammattitaitoinen myyjä, joka tutustuu asiakkaisiin ja osaa myydä asiakkaalle sopivat vaatteet koosta alkaen. Kutsut tavallaan on sitä pientä arjen luksusta.

71 päivää jouluun!

Rutiinit

Mulle on syksyn aikana kehittynyt uutena rutiinina käydä kävelyllä isojen kerhon aikana.

Meillä on siskojen ja äitin kanssa haaste vajaan kolmen viikon aikana: ei herkkuja ja viikossa 3x lenkki ja 3x muuta liikuntaa.

Siinä tulikin enemmän haastetta kun kuvittelin. Tällä viikolla jäi yksi lenkkipäivä pois, kun vanhin jäi flunssan takia pois kerhosta. No huominen vielä, joten huomenna lenkille. Normaalisti mulla on 2 kertaa viikossa lavis, joten on tarvinnut keksiä vain yksi muu liikunta. Tänään otin YouTubesta puolen tunnin kahvaluulatreenin.

Suurin mutta on ensi viikko. Ensi viikolla on syysloma, eli ei siis ole kerhoja eikä niiden aikana kävelyä. Pidämme myös laviksesta tauon. Eli siinä meni muutkin ns. varmat liikunnat. Pitää katsoa mitä sitten keksin, kun kuitenkin kaikki pojat ovat kotona.

73 päivää jouluun!

Neulominen

Pitää alkaa kokeilla muita reittejä kuville, kun en kuvia saa lisättyä. Mutta kaikista käsitöistä aina mieleni palaa neulomiseen. Olen pienestä pitäen neulonut. Kun täytin 6 vuotta, isoäiti eli mamma opetti minut neulomaan. En kunnolla kuitenkaan neulonut mitään, mutta osasin neuloa.

Ensimmäiset oikeat villasukkani teon yläkoulun loppupuolella, vaikka ei ollut enää käsitöitäkään. Siihen asti olin tehnyt monet eripari lapaset, mutta oppinut tekemään jo samaa paria. Aina siitä toisesta tuli isompi. Koko yläkoulun ajalta, ennen kun neuloin ekat sukat, ku muistan mulla olleen sellaiset teollise siniset villasukat. Ne oli jo vähän pienetkin.

Tarvitsin siis uudet sukat, joten tartuin puikkoihin. Äiti alkoi vasta muutama vuosi sitten tehdä sukkia, ja hänelle kantapää oli kauan mörkö. Olin tehnyt alakoulussa ison joulusukan ja 7. luokalla ihan minisukat, ei edes nukelle mahtuvat. Sukat onnistuivat hyvin  ja kantapäänkin tein ohjeen mukaan lukemalla, ehkä niistä 3 suksta oli jotain jäänyt mieleen.

75 päivää jouluun!

Unohtelu

Onpas monena päivänä unohtunut kirjoittaa. Eilen olin Marttojen järjestämällä yllätysmunakurssilla. Sielä teimme viidellä ohjeella munaruokia. Oli munarulla, juustokohokas, nizzan salaatti, lämpimät anjovisleivät ja brita-kakku. Oli kiva saada uusia reseptejä, kun munasta tekee aina niitä samoja ruokia.

76 päivää jouluun!

Joululahjat

Eilen unohdin konsanaan päivittää. Eikä tämä päivitys lähtenyt eilen. Joululahjat ovat mielestäni vaikee asia. Siis meillä on tavaraa kotona kyllä riittävästi, mutta se olisi ihanaa ostaa joku THE lahja jokaiselle lapselle. Semmosen lahjan, mitä he toivovat.

Tänä vuonna aloitin lahjojen oston jo viime kuussa. Ostin lapsille pitkikset, koska olivat alelaarissa. Muutamia muitakin lahjoja olen poistolaareista ostanut 🤭🤭

Toisaalta tiedän, että niitä lahjoja tulee joka suunnasta, niin miksi mun pitää ostaa lapsille tuhat ja sata lahjaa valmiiksi. No lahjoja on sitten taas kuusen alla. No ei voi mitään. Joulu on vain kerran vuodessa. 🎄🎁

78 päivää jouluun!

Kirpeä syysaamu

Tänään oli se päivä, kun hain toppavaatteet pojille. Tosin en pienimmälle, koska hän ei vielä pakkasen aikaan ole maassa. Mutta kotirattaisiin hain paksumman toppapussin. Toinen pussi menee matkarattaisiin autoon.

Aamulla oli pakkasta useampi aste. Mutta koska oli ihana auringonpaiste hain isoille pojille toppahaalarit. Kyllä,  mulla oli molemmille sopivat haalarit. Vanhimman haalarin tosin on tullut siskoltani rikkinäisenä. Korjasin sen, ei ehkä näytä kauneimmalta, mutta ajaa asiaansa. Sillä hän saa mennä tämän syksyn.

80 päivää jouluun!

Näkö+raskaus

Aistit ovat mielenkiintoisia. Tiedän ihmisiä, joilla on kuulovamma. He elävät kuulovammasta riippumatta itsenäistä elämää, eivätkä tarvitse muita ihmisiä asioidensa hoitamiseen. Se kuinka huono kuulo on, vaikuttaa siihen millaisia apuvälineitä on käytössä tai tarvitaanko tulkkia kääntämään viittomakielen ja puhutun kielen välille.

Jos puuttuu näköaisti tarvitaan yleensä apua kodin ulkopuoliseen elämään. Ja välillä myös kotonakin. Tunnen myös näkövammaisia, ja tiedän kuinka kotona heistä ei huomaisi näköaistin puutetta, ellei tietäisi.

Hormonit voivat vaikuttaa näköön. Oma näköni ei tykkää raskaudesta. Toisen raskauden jälkeen huomasin, että välillä kadotin syvyysnäön hetkellisesti. Imetyksen lopettamisen jälkeen ei näitä "kohtauksia" enää tullut.

Kolmannen rakauden loppupuolella, n. vuosi sitten, ihmettelin näin pimeällä, että kaikki näyttää sumealta. Hämäränäköni siis oli huono. Sitten, kun vauva syntyi menetin taas välillä syvyysnäön. Pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen kävin näöntarkastuksessa piilolinssejä varten, koska en viitsi ostaa uusia laseja ennen kuin näkö imetyksen lopetuksen jälkeen tasoittuu.

Kesällä huono hämäränäkö ei haitannut, mutta taas syksyllä iltojen pimetessä ihmettelin, kuinka en näe illalla, lähinnä autoa ajaessa, kunnolla.

Piilolinssejä en muutamaa kuukautta kauempaa pystynyt pitämään, ja päivisin pärjään omilla laseilla, mutta hämäränäkö on sitten vaikeampi juttu, ja joudun varamaa kohta uuden ajan näöntarkastukseen.

81 päivää jouluun!

Nukkuminen

Jos on nukkunut yön huonosti, niin onneksi usein seuraavan sitten kukkuu paremmin. Tämä äiti on viime yön 4 tunnin yöunilla, tai pikemmminkin 3 tunnin valvomisella siinä välissä, porskuttanut koko päivän, joten menen nukkumaan. Hyvää yötä!

82 päivää jouluun!

Perinteet

Meidän neuvolaa vastapäätä on paikallinen kahvila. Meillä onkin tainnut ollut jo siis esikoisen odotuksesta asti ollut perinteenä käydä aina kahvilla neuvolan jälkeen. Raskaus- ja pikkuvauva aikana siellä tulee parhaimmilaan käytyä 2 viikon välein.

Tänään meillä oli nuorimman ylimääräinen neuvola, koska hän ei oikein kasvanut käyrin mukaan. Isäni sanoikin, ettei hän ehdi kasvaa kun touhuaa niin paljon. Kai kaikki sen ikäiset touhuavat 🙈

Se, mitä kahvilassa syömme on tietenkin sidottu kellon aikaan. Tänään meillä oli neuvola ennen yhdeksää, joten kävimme aamupalalla. Mitä rutiinit ovat tärkeitä vai, ja aamupala yksi tärkeimmistä. No se nyt lykkääntyi tunnilla tai parilla. Söimme siellä sitten leivät, ja koska vanhin pyysi, söimme myös munkit jälkkäriksi. Pienin tosin sai tyytyä minun leipään.

Kaikki pienet yhteiset perinteet ja tavat ovat ihania, ja toivottavasti jäävät lasten mieleen hyvina muistoina.

83 päivää jouluun!

Joululaulut

Oon tainnu kasvattaa lapsistani joulutyyppejä. Vanhin sanoi tänään, että kuunnellaan joululauluja. No tottahan toki me kuunneltiin.

Meillä ei oikein muulloin, kun jouluna,  nykypäivän laitteillaa kuunnella cd-levyjä, joten soittimesta löytyi kesällä juurikin joululevy. Kysyin siis, että kuunnellaanko levyltä vai jouluradiota. Eipä siis kuunneltu cd:tä tänäänkään.

84 päivää jouluun!

Ihana kamala metsä

Eilinen ei julkaistunutkaan eilen.

Metsä on ihana ja kamala paikka.

Asumme suht lähellä metsää. Siis kävelymatkan päässä. Tykkäämme poikien kanssa käydä metsässä. Muulloin emme käy niin usein, mutta loppukesästä pitkälle syksyyn käymme ensin mustikassa ja myöhemmin sienessä.

Aiemmin syksyllä kävimme koko perheen voimin mustikassa ja sienessä. Minä poimin mustikkaa ja isäntä poimi kanttarelleja. Meidän lähimetsässä on sopivasti pieni metsätie niin, että sinne saa pienimmän rattaissa nukkumaan. Niin sitten olin siinä 10 metrin säteellä pienimmästä. Kuitenkin sinne, ei kamalan  kumminkaan, syvemmälle mentäessä törmäsin muutamaan kakkakasaan. Koitin siinä olla miettimättä, minkä kasa se on, vaikka takaraivossa tajusin sen olevan karhun kasa. Myöhemmin puhuimme isännän kanssa siitä ja molemmat tunnistimme sen läjän karhun läjäksi.

Pari päivää aiemmin tätä tapahtumaa oli samaisesta metsästä ehkä kilometrin päässä nähty susi ylittämässä iso tie. Eli siis metsä on kamala paikka, koska sielä on kaikkia petoja. Hirvet, kauriit ja muut peurat eivät minua haittaa, mutta pakko sano, etten susiin tai karhuihin halua törmätä.

Aina väitetään, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Toivottavasti en ole sellainen ihminen vain sen takia, että pelkään metsässä sielä asuvia tyyppejä. Vaikka minua siellä metsässä hieman pelottaa, niin aion sielä vastedeskin käydä. Aika mahdotonta, että niihin petoihin törmäisin. Haluan lapsilleni opettaa kuitenkin luonnon kunnioittamisen ja siitä nauttimisen.

85 päivää jouluun!