JOnkin ajan kuluttua aloin tekemään sitä ja katselin, kun se näyttää niin isolta. Sitten siskoni sanoi, että se on koko 80. Eli omistaja uusiksi. työtä ei kesken lopeteta.
Villatakista piti tulla meidän vauvalle villatakkki, mutta nyt minulla onkin puolestaan kohta lahja siskoni 1-vuotiaalle. :)
Eilen illalla sitten sain kaikki palat tehtyä. Mutta kamalin oli edessä.
Pääyttely!
En tykkää yhtään päätellä, ja olenkin lasika päättelemään. Nyt muutamista viime jouluna lahjaksi annetuista villasukista on kuullemma kärki auki. Tähän kaikkeen on syynä minun laiskuus päättelyyn. No ehkä minun pitää tsempata.
Sen takia villatakissa päättelin jokaissen raidan erikseen, enkä ommellut saumoja noilla langoilla, mitä ensin meinasin tehdä. Onneksi, loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että en voi päätellä niitä sitten vasta, vaan ne on pakko päätellä ensin ja sitten vasta ommella.
No siinä sitten menikin koko aamupäivä tähän asti, että sain jokaisen langan hävitettyä tuonne neuleen väliin.
Paljon siistimmäthän nuo palat ovat kuin langanpäät ovat poissa. Mutta silti sitä taas piti pitkittää. Voisin verrata päättelyä läksyjen tekoon tai ainakin kokeisiin lukemiseen. Aina kun pitäisi lukean kokeeseen alkaa imuroida tai siivota muuten tai leipoa tai ihan mitä vaan. Nyt minulla kävi päättelyn kanssa niin. Siivosin vaatekaapin ja imuroin.
Nyt minua odottaa iso kasa vaatteita matonkuteiksi eikkaamista ja toinen kasa tuunaamista. Koitan kuitenkin ensin saada tämän villatakin valmiiksi, mutta taitaa tähän paneutuminen olla ainakin päivän osalta ohi. Katsotaan illalla uudestaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti