Pontso

Tykkään erilaisista pontsoista. Muistan kuinka ollessani ala-asteella halusin pontson ja äiti leikkasi punaisesta college kankaasta minulle pontson. Se on minulla vieläkin.

Lukiossa sitten tein itselleni villapontson.

Tämä on tehty Novitan Isoveli langasta. Sitä oli aikamoinen tehdä, kun  se on tehty sileällä neuleella ja nurjan puolen teko on pitkältä matkalta on NIIIN tylsää. Ensin tarkoitukseni oli tehdä tästä koko matkalta tuota ruutukuviota, jota on nyt vain alareunoissa. Mutta koska siinä olisi kestänyt vielä kauemmin, niin en jaksanut tehdä sitä niin.

Villa (en nyt tiedä montako prosenttia on langasta oikeasti villaa) on aivan ihana materiaali. Tämä pontso on lämmin ja jos sataa vään tihuuttaen, niin tämä "takki" pitää vettä, enkä kastu ulkona sateessa kävellessä.

Käytän aivan oikeasti tätä pontsoa aina ulkotakkina. Varsinkin syksyisin, kun on pienet pakkaset. Varsinkin koulumatkoilla kulkiessani laitan tämän alle fleece takin, koska muuten tämä on hieman muuten lyhyt, mutta jos vain menen jonnekkin, enkä ole ulkoa kauaa, käytän tätä pelkästään.

Loppuun vielä valmis villatakki, kun sain vihdoinkin napitkin ommeltua.

Villatakki

Tänään jatkoin vielä villatakin parissa, ja se on nyt nappeja vaille valmis. Onneksi ompelin ne hupparit ja Nelli Nuudelipään paidat viime jouluna niin hoksasin (en tiedä kuinka tärkeää se tällaisessa työssä on) missä järjestyksessä mikäkin pitää ommella. Muuten olisi voinut sivusaumat ja hihojen saumat mennä ennen olkapään saumoja tai ennen hihojen ompelua työhön.

Tällainen siitä nyt sitten tuli:

Mitäpä muuta tästä enää sanoa. Napit siis puuttuvat ja sitten on tämä työ valmis.

Aloitin jo uudenkin villtakin, joka toivottavasti on sitten valmiina pinenmpi. 

Mutta tämä oli ensimmäisiä isoja neulottaviani. Huomenna voisin kertoa aivan isoimmasta neulottavasta. Muut ovat olleet sitten joko sukkia, lapasia, pipoja tai kauluahuiveja. Ne ovat vain niin nopeita tehdä.

Mutta täytyy myöntää, että tämänkin tekeminen oli todella mukavaa ja nopeaa. Ehkä minä vielä joskus teen itselleni tai miehelleni (tai kelle vain aikuiselle, jos joku tilaa) villatakin tai paidan. Viimesitään eläkepäivilläni, joihin on vielä aikaa. :)

Huomenna on edessä nappikaupassa käynti. Kannattaa varmaan ostaa molempiin villatakkeihin samalla kertaa napit. :)

Työn kauhein osuus

Löysin Novita lehdestä jokin aikaa sitten lapsen villatakin ohjeen ja siinä lukimyös että vauvan koko. Minäpä fiksuna likkana sitten kopioin ohjeen itselleni ja kopiokone sitten söi siitä reunat. Tietenkin toisessa reunasssa oli jotain niinkin tärkeää kuin pienin koko.

JOnkin ajan kuluttua aloin tekemään sitä ja katselin, kun se näyttää niin isolta. Sitten siskoni sanoi, että se on koko 80. Eli omistaja uusiksi. työtä ei kesken lopeteta.

Villatakista piti tulla meidän vauvalle villatakkki, mutta nyt minulla onkin puolestaan kohta lahja siskoni 1-vuotiaalle. :)

Eilen illalla sitten sain kaikki palat tehtyä. Mutta kamalin oli edessä. 

Pääyttely!

En tykkää yhtään päätellä, ja olenkin lasika päättelemään. Nyt muutamista viime jouluna lahjaksi annetuista villasukista on kuullemma kärki auki. Tähän kaikkeen on syynä minun laiskuus päättelyyn. No ehkä minun pitää tsempata.

Sen takia villatakissa päättelin jokaissen raidan erikseen, enkä ommellut saumoja noilla langoilla, mitä ensin meinasin tehdä. Onneksi, loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että en voi päätellä niitä sitten vasta, vaan ne on pakko päätellä ensin ja sitten vasta ommella.

No siinä sitten menikin koko aamupäivä tähän asti, että sain jokaisen langan hävitettyä tuonne neuleen väliin.

Paljon siistimmäthän nuo palat ovat kuin langanpäät ovat poissa. Mutta silti sitä taas piti pitkittää. Voisin verrata päättelyä läksyjen tekoon tai ainakin kokeisiin lukemiseen. Aina kun pitäisi lukean kokeeseen alkaa imuroida tai siivota muuten tai leipoa tai ihan mitä vaan. Nyt minulla kävi päättelyn kanssa niin. Siivosin vaatekaapin ja imuroin. 

Nyt minua odottaa iso kasa vaatteita matonkuteiksi eikkaamista ja toinen kasa tuunaamista. Koitan kuitenkin ensin saada tämän villatakin valmiiksi, mutta taitaa tähän paneutuminen olla ainakin päivän osalta ohi. Katsotaan illalla uudestaan. :)

Kaulanauha

Tänään esittelen jotain pientä. :)

Meidän koulussa pitää olla aina oma avain, tai se sellainen läpyskä, jolla kuljetaan ovista. Muuten tiloista ei pääse sisään ei ulos. En halua laittaa sitä avainta muiden avaimieni kanssa samaan paikkaa, koska haluan sen olevan aina koululaukussa mukana, vaikka koti avaimet olisivat kotona. 

No ekana vuonna minulla taisi olla jokin Nordean kaulanauha. Kyllästyin siihen koska se oli ruma. Sitten minulla oli sellainen juttu, joka on vissiin oikeasti tarkoitettu laskettelu hissilippuun. Sitten kadotin sen bussiin. Olin kauan aikaa vain jonkin avainnauhan kanssa, mutta ne on niin tylsiä.

Halusin jotain uutta ja hienoa. 

Eräällä luokkakaverillani on sellainen "timanttinen" kaulanauha joita olen nähnyt ainakin Tigerissä, mutta Tigerin versioissa on sellainen samanlainen kiinnitysmuoto, kuin on kännyköissä. Sellaista en halua, kun kerran olen saanut avainrinkulan siihen avaimeen kiinnitettyä, niin se ei siitä hevillä irtoa. 

Yhdellä opettajalla on hänen lapsensa tekemä kaulahelminauha. No olisin tehnyt sellaisen, jos olisin kehdannut kulkea itsetekemäni helminauha kaulassani.

Onneksi äitini on niin luova (tai sitten hän oli nähnyt tälläisen jossain) ja on tehnyt samanlaisia kauluakoruja muutaman kappaleen.

Olen siis virkannut napit yhteen ja siitä tuli kaulanauha. Etsin mahdollisimman paljon pieniä nappeja, niin että noin puolet olisi vaaleita. Sitten vain koitin, että pieni tai edes pienempi virkkuukoukku menee rei'istä läpi ja sitten suunnittelin missä järjestyksessä laitan napit. Sitten vain koukku virkkaamaan. Oli todella nopea tehdä. Taitaa olla 4 ketjua aina välissä, mutta noin monen napin kanssa olisi voinut olla vaikka vain kaksi. Tai olisin voinut vähentää nappeja. Aika alhaalla roikkuu tämä, kun laitan sen kaulalle. :)

Sik sak -kauluri

Taas meni myöhäseks. No ei se mitään, onhan tässä vielä aikaa. :)

Viime vuonna tein Novitan Pirta langasta tällasiet kaulurit. Ohjeen löysin jostain lehdestä, missä oli muistaakseni vain tämä yksi käsityöohje. 

Taas tein ensin itselleni ja sitten siskolleni joululahjaksi. Tämä lanka oli aivan ihanan pehmeää ja todella lämmin. En ollut aikaisemmin tehnyt kyseistä siksak kuviota, mutta nyt tein ja se onnitui ekalla kerralla yllättävän hyvin. Kaulurin puolen välin tienoolla ymmärsin, kuinka laskent, jotta ne kavennukset ja lisäykset tulee aina joka kierroksella samaan kohtaan. Omani siis tunnistan siitä, kun siinä nuo "nuolet" ovat aivan erikokoisia, kun taas siskoni kaulurissa ne ovat aivan suorassa linjassa.

Tein vielä siskon tytölle tuollaisen kapeamman version, koska hänkin halusi sellaisen pehmeän kaulurin.

Ensimmäisen kaulurin alareunan höyrytin, koska ohjeessa niin käskettiin. En vain koskaan ole oppinut höyryttämään kevyesti, joten siitä tuli ihan lituska. Jätin toisen reunan höyryttämättä. Voi olla myös, ettei kyseinen lanka tykännyt höyrytysekstä. 

Tänään mietin, että meneeköhän tämä kasvavan mahani ympärille "masutuubina". No pitää koitella, jos tulee kovat pakkaset ja sellaiset ongelmat, ettei enää muuten pysy maha lämpimänä. Mutta tämä on aivan ihana lämmitin, esim. niskaan. Onneksi niskani ei ole jumissa usein, mutta pitää ensi kerralla koittaa, jos hänestä olisi siihen apua. :)

Traktori

Pari vuotta sitten neuloin tällaiset jutut kummipojilleni. Ensin toisen joululahjaksi ja sitten toiselle synttärilahjaksi. Tämä paksukainen on se jälkimmäinen malli.

Tuo esittää siis traktoria, jos joku ei tunnistanut. Nuo vihreät "ikkunat" oli ensimmäisessä versiossa siniset, enemmän lasin näköiset, mutta sininen loppui, joten jouduin tytymään vihreään.

Muuten koko työ on neulottu, mutta renkaat on virkatut. Virkkaus ei ole minun juttuni, mutta sain sentään nuo tehtyä kokonaan, äidin avustuksella. 

Alunperin tarkoituksenani tätä tehdessä oli, etä trektorin voi ottaa unileluksi, mutta jostain kumman syystä kiinnitin ensimmäisen "akselit" renkaisiin hammastikuilla. Toiseen solmin ne renkaisiin. Seuraavalla kerralla voisi käyttää nappeja, jos tälläisen vielä joskus teen.

Turvallisuus syistä ensimmäisestä traktorista otettiin akselit pois, ainakin kiinnikkeet,  janykyään siinä on renkaat ihan levällää. Aluksi ainakin kummipoika oli niin traktoreista innostunut, että sängystä tämä löytyi. 

Ballerina sukat

Viime vuonna tein kummitädilleni joululahjaksi villasukat. Näin ystävälläni samantyyliset, tosin hienommat ballerina sukat, mutta itselläni ei pinna riittänyt miettimään, kuinka saan niistä aidomman näköiset, joten tein tällaiset.

Ystäväni sukissa on tuo "paljas" kohta sellainen kuin ballerina kengissä, eli se on kaartuva varpaisin päin. Minulla kun tuo on suorakulmainen. Joskus pitää yrittää tehdä sellainen kaartuva. 

Mutta onhan se vaikeaa saada aidon näköiset, koska suljetulla ei voi neuloa kahdella langalla kahta osaa, koska ne eivät ns. liimaudu luontevasti yhteen. Tämä oli pakko ommela yhtten jälkeenpäin.

Ei ole mielestäni mikään mestariteos. Mutta en ole mikään purkaja tyyppi, vaan teen loppuun, jos on tarpeeksi sinnepäin tehty. 

Eipä muuta. Hyvää lauantain jatkoa :)

Välillä jotain muuta

Kyllä huomaa, että mies on kotona. On siis muutakin tekemistä ja tänne kirjoittelulle ei jää aikaa kuin vasta illemmalla.

Nyt olen esitellyt niin monta neulottua työtä, että on aika esitellä jotain muutakin tyyliä. 

Viime vuonna ompelin elämäni ensimmäistä kertaa jotain omatoimisesti. Ohjeen lukeminen oli mielestäni hankalaa ja jouduinkin moneen kertaan kysymään apuja äidiltä tai siskolta.

Sisareni lapset tykkäävät RRstä eli Risto Räppääjästä ja löysinkin aiheeseen sopivat ohjeet selaillessani Suurta Käsityölehteä.

Tein vanhimmalle ja kolmannelle, poikia kumpainenkin, Risto Räppääjän hupparit. Nyt en äkkiseltään löytänyt kuvaa kummastakaan hupparita, joten niistä kerron myöhemmin. Mutta tässä on toiselle, eli tytölle, tehty Nelli Nuudelipään tunika.

Miten voi olla ompeleminen vaikeaa. Eikä tämän tekeminen lähtenyt muutenkaan heti hyvin käyntiin. Ensin en löytänyt millään oikeaa kangasta, ja siskoni kävikin monella muulla paikkakunnalla kangaskaupassa metsästämässä kyseistä kangasta. Sitten kun vihdoin sain kankaat käsiin, alkoi kaavojen sovittaminen ja leikaaminen. Muistan hihojen tuottaneen suuria ongelmia, koska en tajunnut kuinka nuo pikkuhihat laitetaan  paikalleen. Onneksi taisi joku olla tukena ja kertoa tuossa kohtaa kuinka ne laitetaan. Nyöri on tehty muutamastakin pienestä kengännnauhasta, joista on vain leikattu kovat päät (tietenkin jätetty kahteen päähän ne) ja ommeltu yhteen.

Eiköhän tämä riitä tästä ompelemisen vaikeudesta. Pysyn neulomisessa. :)

Vauvan sukat

Koska eilen kerroin niistä pitsisukista, muistin, että olenhan minä muitakin kuvioita tehnyt neulomalla vuorotellen oikein ja nurin. 

Yhtenä kuviona olen tehnyt spiraalia (joskus siksakina) ympäri vauvan säären. Sukat ovat vauvalle tarkoitetut polven yli sukat. Ohjeen bongasin Suuresta käsityölehdestä olisko ollu 1/12. No varma en ole. 

Viime vuonna tein siskon vauvalle yhdet sukat, jotka ei kylläkään ole tässä kuvissa. Mutta ensimmäinen sukka jät parittomaksi, koska se oli liian iso vasta syntyneelle, ja se olikin sitten sopiva noin 9 kk vanhalle. Minulta sitten tilattiinkin kaksi paria niitä isompia.

Oranssi pari on ohjeen mukaan tehty. Nyöreinä toimii paremmin kuin mikään paidasta irti leikatut henkaria varten olevat nauhat. Isompiin sukkiin ei nämä normi kokoiset nyörit riittä. 
Mutta kaikki käsitöihin sopiva pitää ottaa talteen, eikö vain? ;)  

Nämä vaaleansiniset on tehty muuten ohjeen mukaaan, mutta nyöreille ei ole tehty reikiä. 

Tässä on hieman pienemmät sukat, jotka menee minun ystävän vauvalle, kunhan syntyy. Nämä olen tehnyt viimeisenä. Vähän jännittää ovatko nämä kuitenkin liian pienet. Näissä olen jättänyt kahen sentin joustinneuleen pois, koska vauvan sääri ei ole niin pitkä. Mutta jos ovat liian lyhyet, annan nuo ylemmät. :)

Pitkävartiset sukat

Iltaa!

Tänään jäi tämä kirjottelu aika myöhäseks. Aion lisätä tässä nyt joka päivä kuvan jostain vanhasta tai uudesta työstä. 

Tämmöset pitkä vartiset sukat toimitin tänään omistajalleen. Ystäväni tilasi tälläiset.

Sukissa olli hassua, kun niiden teko aloitettiin varpaista, mutta silti niistä tuli, vaikka itse sanonikin, todella hienot. Edessä on isompaa pitsikuviota ja takan ihan pieni, 4 silmukan levyinen, pitsikuvio.

Oli todella kivat tehdä ja jalassa todella nätit. Nätillä langalla voisi tulla jopa juhliin sopivat sukat. Olen tehnyt näitä pareja nyt kolmet. Ystäväni sisko tilasi itselleen pitkävartiset sukat ja antoi myös ohjeen, joten oli helppo alkaa siitä tehdä. Sitten ystäväni halusi samanlaiset ja toi omiin sukkiinsa ja samalla siskolleen toista paria varten uudet langat.

En ollut aikaisemmin tehnyt pitsikuviota. Yhdet palmikkosukat olen tehnyt. Harmi, että annoin ne jo syntymäpäivälahjaksi, enkä ottanut niistä kuvaa, enkä siis pysty esittelemään niitä nyt täällä teille. :D

Otan nyt puikot käteeni, joten illan jatkoja. :)

Esittelempä itseäni

Hei kaikille!

Olen kova neuloja täältä Varsinais-Suomesta. Tällä hetkellä odotellaan mieheni kanssa esikoistamme ja olen päivät pitkät yksikseni kotona, joten neulomisen ohelle halusin muutakin tekemistä. Siispä ajattelin esitellä teille sekä vanhoja että uusia luomuksiani.

Eniten siis neulon, mutta jotakin on tullut myös virkattua ja joskus näprään jotain pientä. 

Vähän innostukseni taustaa: Mamma opetti minut neulomaan jo ennen kouluikää. Mutta ensin en ollut ihan niin innostunut tästä hommasta. Ala-astella neulottiin jotain juttuja käsitöissä, mutta silloin en innostunut ihan niin paljoa. Jotain pientä aina sitten tein toisenkin kerran, esimerkiksi tossut neuloin ensin koulussa ja sitten toiset vielä kotona. Ala-aste ja vielä yläastekin oli pitkälti lapasten teon aikaa. 

Minulla ei yläasteella ollut kuin yhdet villasukat, jotka oli tehdastekoiset, joten jossain vaiheessa päätin tehdä itselleni villasukat. Ne ovat vieläkin lempi sukkani ja kertaalleen päkiöistä parsitut. Sitten olenkin tehnyt monet villasukat itselleni ja muille. 

Eiköhän tämä jo riitä minusta. 

Tässä ensimmäinen kuva töistäni. Tässä on minun ja mieheni parisängyn päiväpeitto. Kuva ei ole kummoinenkaan, mutta tästä huomaa, että tykkään väreistä. Tämän tein valmiiksi isoäidinneliöistä elokuussa 2011. Mutta paloja aloin toki tehdä jo paljon ennen. Palat tein välipaloina muiden käsitöiden ja kirjoitusten ohella.