Lapsuuden ystävät

Ne on ihan parhaita ihmisiä, joiden kanssa on tuntenut lapsesta asti. Minulla on kaksi sellaista ystävää. Toisen olen tuntenut ihan pienestä asti ja toisen kanssa eskari-iästä asti.

Ne on just niitä kenen kanssa voit tavata pitkienkin aikojen jälkeen, eikä tarvii miettii mitä sanoo ja mistä puhuu. Jutut jatkuu aina siitä, mihin on viimeks jääny. Luottaa, et voi puhuu mitä vaan ja mistä vaan.

En yhtään halua vähätellä niitä äitikavereita joiden kaa synkkaa kanssa. Äitikavereiden kaa alunperin on tavattu lasten kanssa/kautta/takia. Jutut on alkanu lapsista ja perheistä ja sit laajentunu koko skaalaan.

Lapsuuden kavereiden kanssa on ne jaetut kokemukset, yhteiset leikit ja retket. Kaikki typerät riidat ja tyhmät ideat. Vuodet on vieny vähän eri suuntiin, mut silti tullaan juttuun ja voidaan jakaa ilot ja surut. ❤ BFF:t!!! ❤❤

86 päivää jouluun!

Lasten nukkuminen

Ihanaa, kun lapsien unirytmi on kunnossa.
Meillä nukutaan melkein aina ennen yhdeksää ja se on mahtavaa!

Pienin toki herää yöllä muutamaan otteseen.

87 päivää jouluun!

100 aihetta

Taisin haukkaista liian suuren palan. 100 tekstiä ennen joulua. Oi voi. Olen tainnu kirjottaa vasta 21 tekstiä ja aiheet jo loppu.

Mulla on puikoilla vanhimmalle Hulk-sukat. Kirjoneule ei ole vahvin alani, varsinkin jos koita itse suunnitella kuvan.

Tein keskimmäiselle batman sukat. Otin kuvaan mallin pinterestistä ja siitä tein oman verisioni. Ensimmäinen sukka oli työn ja tuskan takana, mutta toinen meni joutuisasti, vaikka aikaa välissä oli toista kuukautta. Noh, äidin harmiksi vanhin ei tietenkään kelppuuttanut samaa kuvaa, joten äidin rajallisella neulomisajalla koitetaan saada rentoutuksen sijaa hermot kireälle 😅

Kunhan saisin itsestäni irti, niin pääsisin helpommin tartuttaviin sukkiin. Koska nyt en viitsi edes aloittaa neulomista missään välissä, kun tiedän etten ehtisi sitä kauaa kuitenkaa tehdä 🙈

88 päivää jouluun!

Vispipuuro luumusta

Meidän pihalla on luumupuu. Tämä puu antaa erittäin hyvin satoa. Joka vuosi olemme saaneet paljon luumuja, mutta tänä vuonna parhaiten.

Olemme syöneet monta kiloa sellisenaan. Olen tehnyt monta satsia hilloa. Olen tehnyt soppaa. Ja olen keittänyt 12 litraa mehua, mehumaijalla. Vieläkin puussa on ainakin yksi maijallinen.

Viimeisin maijallinen tippui yön yli vielä mehuosan tyhjennyksen jälkeen (olin hieman hätäinen) ja sain sieltä vielä seuraavana päivänä melkein litran sokeritonta mehu. Päätin tehä osasta siitä vispipuuroa. Kerrankin jaksoin vispata sitä tarpeeksi kauan. Siitä tuli niin hyvää, vaikka itse sanonkin. Kaiken vielä kruunasi kevytmaito.

89 päivää jouluun!

Suihku ilman saunaa on hullua

Sauna on ihana. Kun on kylmä päivä, on ihana mennä sauna lämpöön illalla. Kun on kuuna päivä, on ihana mennä illalla saunaan. Jos on palellut koko päivän, ihana mennä saunaan lämmittelemään.  Jos on hikoillut koko päivän, ihana mennä saunaan puhdistautumaan. No saitteko kiinni?

Olen suoraan sanottuna saunahullu. Voisin käydä saunassa joka päivä. Ja melkein 6 kertaa viikossa tulee käytyäkin. Lapsille lämmitän saunan 2-3 kertaa viikossa. Mieheni käy aamuisin suihkussa, eli lämmitän toisinaan vain itselleni.

Meillä on omakotitalossa sähkölämmitys, varaava takka, puuhella ja hyvänä apurin puukiuas. Eli lämmityssyistä käymme usein saunassa.

Kävin eilen yksin saunassa, joten tänään en laviksen jälkeen viitsinyt lämmittää saunaa vain itsellen. Menin siis vain suihkuun.  Hullun homma. Vaikka olisin kuinka kuumassa suihkussa palelen. Varsinkin suihkusta tultuani. Myös kesäisin helteellä voin hieman palella pelkän suihkun jälkeen. Koskaan suihkussa en vietä muutamaa minuuttia enempää.

90 päivää jouluun! Ja joulusaunaan 🤭

Tuoksut

Tänään taas oli niin joulua odottava olo. Ensin kävimme poikien kanssa metsässä poimimassa sieniä. Löysimme suppilovahveroita. Metsässä oli jokin ihana tuoksu tai märkyys tai mikä se sitten olikaan, mistä sain taas ihanan olon, että nyt on syksy (pitkällä) ja kohta on joulu.

Toisena menin nuorimman kanssa illalla vanhempieni luokse korjauttamaan autoani. No, kun avasin oven tuli nenääni ihana tuoksu. Tämä tuoksu on se kodin tuoksu, joka on tuttu lapsuudesta. Ja jotenkin syksyisin se tuntuu vain niin ihanalta.

Kolmantena oli vielä satsumien tuoksu. Ostin tänään syksyn ensimmäiset satsumat, ja kyllä ne vain tuoksuvat joululta. Mutta ne olivat vähän liian happamia vielä, että maku ei ollut joulua.

91 päivää jouluun!

Syyspäiväntasaus

Huomasin tänään kalenteria tutkiessani, että tänään on syyspäiväntasaus. Sehän tarkoittaa sitä, että päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Eli eilen päivä oli pidempi ja yö lyhyempi, mutta huomenna yö on pidempi ja päivä lyhyempi.

Selitin tätä esikoiselleni, 5 v., ja hän kauhistui, että yö olisi pidempi. Selitin sitten, että siis päivä tarkoittaa valoa ja yö pimeyttä. Sitten olikin pakko kyseenalaistaa tämät yö ja päivä termit.

Mielestäni valoisat kesäyöt ovat ihania, mutta tykkään myös talven pimeydestä. En toki asukkaan kaamoksen alueella. Mutta aivan ihanaa, kun alkaa hämärtyä ennen joulua jo erittäin aikaisin. No se tietää joulua 😅 Toisaalta pimeys on erilaista, kun on lunta. Varsinkin kuun näkyessä on erittäin valoisaa.

Nyt alkaa päivät lyhentyä, mutta päivä alkaa taas jo pidentyä ennen joulua. Eli jouluna ei edes ole pimeintä. Ja kynttilät ja muut kausivalot auttavat pimeydessä.

92 päivää jouluun!

Hautusmaa

Monen jouluaattoon kuuluu hautausmaalla käynti. Omaan aattooni se kuuluu olennaisena osana. Käymme isäni kanssa hänen puolen sukulaisten haudoilla. Ne sijaitsevat neljällä eri hautausmaalla, vaikkakin kotikunnassamme.

Näin syksyn tullen alan kaipaamaan hautausmaata tai sielä käymisiä. Ennen kun asuimme kirkolla, kävin usein kävellen hautausamaalla, kun nukutin esikoista rattaisiin. Silloin tuli käytyä usein isovanhempieni hauta.

Nykyään ko. hautausmaalle on matkaa 9 km, eikä siihen tule pysähdyttyä ja lähdettyä sinne kävelemään, vaikka neljänä päivänä viikossa käyn siinä naapurissa. Tykkäisin kävellä siellä muuallakin, kuin vain isovanhempieni haudalla.

Jouluun on 93 päivää.

Aihe puuttuu

Oi voi. Tänään en keksi aihetta 🙈 meillä on vieraita ollu koko päivän ja on vieläkin. Lapsia nukuttamassa, mutta aihetta ei oo.

Eli 94 päivää jouluun!

Innostuksen kohteet

n omat höpsötyksemme. Siis se innostuksen kohde, mistä tykkää touhottaa muille. Ja ehkä ne muut sitten pyörittelevät silmiään tai naureskelevat asialle eivätkä usko asiaan tai ajattele samoin.

Pieni esimerkki, tiistaina olin äänimaljarentoutuksessa. Minua alkoi naurattaa, kun tämä ihminen kertoi tästä hoitomuodosta ihan tosissaan. Itse en uskonut tähän ollenkaan, mutta koska pääsin tutustumaan, niin tietenkin tartuin tilaisuuteen. Kyllä minulle tuli rentoutunut tunne, ja jalkapohjia kihelmöi hauskasti, mutta en innostunut asiasta.

Luulin ennen, että hehkutukseni on käsityöt, mutta se onkin tanssi ja lavis. Tällä viikolla oli kaksi lavista ja tänään vielä olin tansseissa. Kyllä vaan tanssiminen on mukavaa ja käy liikunnasta.

Isäni on alkanut 30 vuoden jälkeen tanssimaan. Äiti ehdotti 30 vuotta, että isä opettelisi tanssimaan. Nyt vanhempani käy joka viikko tansseissa. Toivon siis, että mieheni alkaa myös tanssimaan 20 vuoden päästä. Hän osaa kyllä jo tanssia, mutta ei tykkää lähteä tanssimaan. Lapset ovat vielä niin pienet, että jonkun pitää olla lasten kanssa, niin hän saa olla se joka jää kotiin eikä tarvitse lähteä tansseihin  🤭

95 päivää jouluun!

Polkka

Harrastan lavis-lavatanssijumpan vetämistä. Mun tämän hetken lavisohjelmistossa on polkkapari.

Olen harrastanut tanhua pienestä pitäen. Toki nykyään meidän ryhmäläiset ovat ympäri maata työskentelemässä tai perheensä kanssa, joten tällä hetkellä enme kokoonnu. Mutta kyllä se tanhu sen verran on verissä, että polkka on aivan ihanaa. ❤

Laviksessa mielelläni vaihdan muita tanssilajeja, mutta polkan haluaisin pitää aina. Viimeksi eilen eräs asiakas sanoi tykkäävänsä polkasta, mutta kaikkien asiakkaiden mielipide ei taida olla sama, joten vaihdan polkankin silloin tällöin pois.

Kaksi kertaa olen ollut lavis-ohjaaja urani aikana raskaana ja niistä sen ensimmäisen raskauden aikana pystyin polkkaa vetämään paljon kauemmin kuin esim. chachata.

Asetan itselleni polkkahaasteen lokakuuhun. Joka päivä pitää polkata vähintään kaksi kappaletta. Katsotaan montako polkkaa mahdan vetää kuun lopussa.

96 päivää jouluu!

Syksyinen kranssi

Askartelimme tässä eräänä päivänä esikoisen kanssa oveen syksyisen kranssin. Esikoinen oli kerhossa kerännyt maahan pudonneita vaahteran lehtiä ja ne pyöri jonkin aikaa pöydillä, joten päätin käyttää ne johonkin. 

Leikkasin pyöreän alustan normaalista askartelukartongista. Meillä oli hyvä työnjako. Minä pistin kuumaliimaa alustalle ja poika lätkäisi lehden liimaan.

Kranssista tuli kyllä hauskan näköinen, mutta siihen olisi sopinut vaikka jotain marjoja vielä koristeeksi. Pahvi oli ehkä huono valinta, koska se ei tykkää kosteasta, mutta ei se haittaa. Kranssi kestää nii kauan kuin kestää. En saa liitettyä kuvaa mukaan.

97 päivää jouluun! 

Syksy

Tänään on sellainen päivä, kun ei syksy tunnu kamalalta. Aurinko paistaa, mut silti on ihanan viileää - oikee kunnon syksyinen keli.

Aamulla näimme ikkunasta, että auton ikkunat ovat jäässä. Mittari näyttikin 2,7 astetta. Lähdin siis etsimää isommille pojille villavaatteita. Pojat pukivatkin tohinalla ja lähtivät ulos "skrafaamaan" autoni ikkunoita. Siivosimme samalla minun auton tallin. Haluan saada auton talliin, koska kolmena aamuna viikossa meillä on menoa, enkä halua lähteä aamuisin 10 min aiemmin putsaamaan ikkunoita.

98 päivää jouluun!

Paluu arkeen

Varman suurimman osan kesälomat on jo ohi. No ainakin KESÄlomat alkaa olla ohi. Minulla ei ole ollut tänä vuonna ollenkaa kesälomaa, koska sitä ei olisi voinut olla mistään.

Mieheni oli ensin 4 viikkoa kesälomalla ja sen jälkeen vielä 6 viikkoa isyyslomalla. Minä vain olin sen 10 viikkoa, kuin mieheni oli kotona. Isyysloman alkuun asti olin Kelan äitiyspäivärahalla ja nyt, kun isyysloma loppui olen kotihoidon tuella kotona lasten kanssa. Eli arvata saattaa, minun olemiseni ei ollut normaaliin verraten erilaista. No oli mies toki siinä mukana auttamassa, mutta hänellä oli omatkin projektinsa.

Saimme keittiöremontin valmiiksi. Remontti tehtiin pakon edessä kaksi vuotta sitten, kun meillä oli keittiössä vesivahinko. Päätimme remontoida kokonaan keittiön eikä vain lattiaa. Keittiö oli tehty 90-luvun alussa edellisten asukkaiden mielen mukaan, mutta meidän tarpeisiin se ei sopinut, joten teimme remontin kerralla silloin. No listat ja loput pinnat maalattiin tämän loman aikana.

Mieheni rakensi kauan suunnitteilla olleen korotetun terassin. Harmi vain, että sitä askarrellessa menikin sitten viimeiset kauniit päivät ja näin ollen emme ole päässeet siitä oikein nauttimaan. Paitsi terassin kyljessä olevasta paljusta olemme nauttineet.

Näin miehen lomat on ohi ja huomenna alkaa arki. Vaikka miestäni rakastankin, nii kyllä se vain niin on, että liika on liikaa, jopa oman puolisonkin kohdalla.

Enää 99. päivää jouluun.

100 päivää jouluun!

Tänään on 100 päivää jouluun. Olen aina ollut jouluihminen. Rakastan joulun odotusta ja laittoa. Itse joulu on mielestäni liian pian ohi, vaikka koitan juhlia sitä loppiaiseen asti.

Syksystä en tykkää, enkä ole koskaan tykännyt. Okei, on siinä hyvätkin puolensa, mutta ei niin paljoa, että nauttisin siitä.

Asetan itselleni joulun odotukseen haasteen: julkaisen joka päivä uuden tekstin. Sisällön pituudella tai aiheella ei ole väliä, mutta joka päivä julkaisen jotain.  Omia aatteita, tekemisiä tai sitten niitä luomuksia, mitä en ole vielä julkaissut.

Eilen vaihdoimme siskontytön kanssa "100 päivään jouluun" aaton lahjoja. Annoin hänelle tonttuvalon (kyllä, joulu juttuja löytyy jo joitain kaupoista), Kismetin ja pienen korin. Minä sain häneltä kasvonaamion, suklaalevyn ja limsatölkin. Meillä oli pieni kuusi (sellainen kuusen näköinen aluskasvi metsästä) ja kuuntelimme yhden  joululaulun. Oli ihanaa! Joulu tulee pian!! ❤